torstai 20. toukokuuta 2010

Toisenlainen Tenox

Pysyttelen valveilla niin kauan kuin jaksan,
keitän kahvia, steppaan huonetta edestakaisin,
sivistän itseäni, luen kymmeniä kirjoja ja kuuntelen radiota,
viimeiseen asti...

taivas katsoo vaatien minua,
ikäänkuin odottaen vastausta ja selontekoa,
mitä olen rakentanut niillä tulitikuilla jotka lapsena taskuuni laitettiin...

mutta ei minulla ole näyttää mitään eikä mitään mistä kertoa,
on vain uneni laiva jolla seilaan toiveiden meressä,
juuri kun löydän sen mantereen jossa on tulitikkutaloja jotka pysyvät ehjinä,
herään ja hetken kuvittelen itseni takaisin sinne mikä oli paljon parempi maailma,

mutta iltana jona avaan rommipullon,
olen kuin Kolumbus joka amerikan löytää,
kaikki on uutta ja ihmeellistä,
kaikki on mielenkiintoista,
pienistäkin asioista tulee suuria,
velat muuttuu saataviksi,
tappiot kääntyy voitoksi,

seuraavana päivänä kiittelen itseäni,
kiitän ruumistani siitä että se kesti tämänkin kerran,
ja jaksaa odottaa seuraavaa...

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Varhaiskeski-iässä

Värit haalistuvat vuosien myötä,
vain muistoihin jää...
miten voimakkaalta joku voi tuntua,
miten vaisto voi olla niin vahva,
miten veri on täynnä elämää ja voimaa,

enemmän on sanottavaa nyt,
kun pystyy kokemaan vähemmän,
jos virtaa kulkee jatkuvasti lävitse,
ei ehdi sanoa,
ei ole aikaa hakea oikeita sanoja,

tuoksut laimenee vuosi vuodelta,
siksi täytyykin nuuhkaista välillä koivunlehteä,
katupölyä, sitä partavettä jota nuorena käytti,
useimmiten kuitenkin rommipulloa,
ja palauttaa mieleen miten joku voi joltakin tuntua,

ihastukset muuttavat muotoaan, niistä tulee itseironiaa,
nuorena käveli veden päällä vaaroista välittämättä,
kolmekymppisenä painoa on kuitenkin jo liikaa,
voidakseen kävellä Pietarin tavoin,
on liikaa tietoa elämän todellisuudesta,

kun hetken hengähtää, pääsee jo pahimman yli,
ja voi alkaa miettämään vaikkapa sosiaaligerontologiaa,
se on paljon helpompaa,
kuin rakastua ja rakastaa.

Hippiäidille

Sanot; "maailma on yhtä" ja luet jostain ajattelevasta asumisesta,
puhut rakkaudesta ja rakastat kaikkia jalkovälilläsi,
mutta omaa kumppaniasi et osaa rakastaa,

olet ylpeä ja itsetuntoinen kun uskallat kulkea kirpputorin löydöksissä,
pelastat maailmaa elämällä ankeasti ja vaikeasti,
mutta jostainhan se elämänilo on kuitenkin haettava,

et osaa nähdä arvokkaana sitä mikä on lähelläsi,
häntä joka olisi ollut vierelläsi,
unelmoit vain Reilun Kaupan banaanilaivoista,
ja hiestä Brasialaisen pojan otsalla,

muutama vuosi vielä kun lapsesi ovat lentäneet,
harrastatkin "reilua kauppaa" keskipäivän halvoilla tunneilla,
Puolimatkan Krouvissa.

tiistai 18. toukokuuta 2010

Jos ei hyvällä niin sitten pahalla...

Jos kansakunta on rehellinen itseään kohtaan,
tekee parannuksen ja katsoo sisimpään,
luopuu väärin hankitusta rahasta,
ja kaikesta pahasta jota kapitalismi viekkaasti tarjoaa,
on mahdollisuus Uuteen Maailmaan.

Uusi Maailma, Jumalan Valtakunta, tulee jokatapauksessa,
jos ei hyvällä niin sitten pahalla,
jos ei kuriton kapitalisti notkista polviaan,
sitten ne notkistetaan.

Eikö Auschwitz ja Gulag riitä vielä?
Kauanko Jumalan Kansan tulee ojentaa teitä, te Paholaisen ja Rahan opetuslapset?

Takaisin Neuvostoliittoon

Kansa,
kunnia,
tiede ja teknologia,
jokaiselle jotakin,
hyvät ja halvat autot,
kulttuuria kaikille,
leipää ja sirkushuveja,
työtä, terveyttä ja huolenpitoa,
lippu julistamassa ihmisen kehitystä.
Katsokaa sitä. Siinä on Elämä.

Bruttotulot yli 30 000

Jakku, korkkarit ja meikkiä,
laukku, huulipuna ja askellusta,
arkisin toimistossa tärkeänä,
niin tärkeänä että on aikaa chattailla,
vapaalla tiliä tyhjentämässä,
tyhjentymätöntä tiliä,
pankin kannettu vesi pysyy kaivossa,
humalaa pois nukuttaessa se täytetään aina,

Mersusta on tullut mese tai meppa,
Thaimaaseen mennään mielellään koska ei sitä toista tsunamia koskaan tule,
Kreikassa käydään sukeltelemassa mutta silti saavat pärjätä omillaan,
kannabiksen kannattajat eivät ole enää hippejä vaan sihteerejä ja insinöörejä,
kyllä hassutupakkaa pitää saada polttaa,
mutta tupakka - se pitää lailla kieltää,
miten löyhkääkään jumalattoman keskiluokan mätänevät aatokset?

Aasit

Rikkaat ja köyhät,
viekkaat ja tyhmät,
kaikki samassa narussa,
oluttuopin opissa,
kulkevat kumarassa ja määkivät,
hölöttävät ja itkevät,
nauravat ja rääkivät,
kuin vailla järkeä olevat aasit,
paitsi että aasillakin on enemmän järkeä,
enemmän kuin sellaisella ihmisellä,
joka päättää juhlia rankan työn jälkeen.

Pöyhkeä röyhkeä keskiluokka,
syö juustoja jotta olisi syy avata viinipullo,
kunniallinen ihminen keittää kiljua ja syö juuston juustona.

Kolmatta polvea...

Isien lapsia, lapasia ja lautasia,
tai jotain sen tapaisia, mistä tulisi kapisia kapiaisia,
aika muuttuu ainoastaan eikä ihmiset oikeastaan,
lapsista tulee äitejä ja isiä jotka nostavat lapsilisiä,
kolme polvea kerrallaan, kertovat omia juttujaan,
vanhin haudan reunalla kurkottaa,
keskimmäinen elää porskuttaa,
ja nuorin valmistautuu samaan, kiertokulkuun apeaan,
parempi luonnon olisi ollut ilman ihmistä,
parempi ihmisisen olisi ollut ilman itseään ja toista ihmistä,
ihminen syntyy ja hämmästyy,
säikkyy, pettyy ja pelästyy,
ja vain kourallinen tuhkaa jäljelle jää,
tai irvistävä pää ilman silmiä ja nenää. 

lauantai 1. toukokuuta 2010

Polkuja

Parempi rahvaan suussa halpa kalja ja rehellisyys,
kuin rikkaan mielessä hieno juoma ja petos,
rikkaan oksennuksen, porvariyhteiskunta antaa kyllä anteeksi,
mutta köyhän sairauden se unohtaa ja halpaa juomaa halveksii,

etikettisäännöt ja sanattomat lait ohjaavat pimentynyttä mieltä,
rehellinen ja yksinkertainen, elämässään vilpitön joutuu kärsimään,
pimentyneet mielet säätävät lait ja pykälät,
ja ne lainsäätäjät - sammuvat takseihinsa,

jonain yönä kuitenkin,
käärme puraisee öykkäröivää rikastakin,
ja hänen lihastaan tuli sammuu,
jättäen jäljelle ylistävän veisuujoukon,
joka tämän muistoksi rakentaa uuden uima-altaan,

sillä Saatanalle vihkiytyneet tulevat isäntänsä kaltaisiksi,
ja nöyrä hiljainen ihminen, peseytyy sadevedessä,
ja se sadevesi pesee hänet paljon puhtaammaksi...
kuin sadat porvarien porealtaat.

Kaksi alttaria

Köyhän alttari on kutsumus,
eikä hän opeta lapsilleen miten maailmassa menestytään,
rikkaan alttari on ylpeys,
ja hän opettaa lapsilleen riistämistä,

postilaatikot vierekkäin;
toinen vähäosaisen,
toinen suurituloisen,
ja sivistynyt länsi sulattaa nämä yhteen,
mutta Kristus ei sulata,
eikä valistunut ihminen,

onko yhteistä osaa suustaan seteleitä oksentavalla,
ja halvan viinin juojalla?
toinen heistä lohduttautuu kevätpuron solinasta,
mutta toinen kolikoiden kolinasta,
niiden pienten kolikoiden,
jotka pieneltä ihmiseltä on otettu,
jotta tämän päivän väärät keisarit saisivat syödä,
syödä, juoda, kuluttaa ja oksentaa päälle.

Ainoa toivo

Nettimaailma on tehnyt köyhistäkin ylimielisiä porvareita,
koko sumentunut kansa vaeltaa laput silmillään kohti kuolemaa,
mainosvalot ovat alkaneet välkkyä vähäosaisillekin,
tehden kaikesta globalisaation yhteistä saastaa,

kulutushysteria kulminoituu drive-in jonossa,
jossa on vanha Corolla ja Lexus perätysten,
ihmisistä on tullut aaseja jotka eivät ajattele enää omilla aivoillaan,
median Perkele pitää siitä huolen - heidän ajattelustaan,

kuka uskaltaa enää sanoa olevansa "vain jotain",
kun jokaisen pitää olla jotain erityistä,
ihmiset talutusnuorassa,
tottelevat trendejä,
vaikka heidän käskisi oksennustaan syövän,
saaden siitä syövän, senkin he tekisivät,

ainoa toivo on Kristuksen Sana,
ja sosialismin henki,
"Jos sinulla on kaksi vaatetta, anna toinen sitä tarvitsevalle",
Jumalan puolella oleva,
taistelee luonnostaan ihmiskunnan riistäjiä vastaan,

Saatanan puolella oleva taistelee näennäiskristillisyyden puolesta,
ja mätänee jo eläessään..

Online

Nykyihminen ei halua antaa itsestään mitään,
hän tahtoo vain ilmoittaa olemassaolostaan,
tehdä itsestään tärkeän itselleen,

joka paikassa pitää olla verkostoituneena,
ja kaikessa jollain tavalla osallisena,
mutta oma elämä, se ei kuulu kenellekään toiselle,
hän tahtoo ilmoittaa mitä milloinkin tekee,
minne menee, missä on ja mihin ryhtyy,
kuitenkin niin ettei kukaan saa tulla osaksi hänen elämäänsä,

Saatana saapui kerran Moskovaan ja nyt Vatikaaniin,
niin sanotaan...
miksi kukaan ei näe että Saatana on saapunut juuri hänen elämäänsä?
"Ja monien rakkaus kylmenee... sanoo Sana",
tämän päivän ihminen kun ei vain halua että sanat sanotaan hänelle,
vaan hänen pitää itse saada sanoa ne...

Tämä ei ole runo, eikä tämä ole kirjoitus, ei mielipide eikä ajatus. Tämä on toteamus ilman mitään hienosäätöjä.