torstai 29. heinäkuuta 2010

Käänteisteoriaa

Älä heitä kiveä
silloin et tiedä mihin se putoaa
vaan vie kivi jonnekin
missä sillä on sopiva paikka

älä naura sen vuoksi
että nauraa kuuluisi
ethän sinä itkekään
kohteliaisuussyistä,
miksi siis nauraisit

älä epäröi mennä sinne
mikä on liian hyvää
ollakseen totta
sillä se on totta
mikä ei todelta vaikuta

ja mikä on todennäköistä
ei ole totta,
vaan epätodennäköistä

säilytä se kivi
jonka meinasit heittää

Ihmisten välistä ekologiaa

Ihmisten välinen uusiokäyttö
ei säästä mitään eikä ketään
vaan se lisää kulutusta
lisää laastarien tarvetta

ainoa tapa olla säästeliäs
tässä elämässä
on tuhlata kaikkensa
rakkaimpaansa
ja ottaa vielä isot velatkin
vaikka pelottaisikin
ja päästä jakamaan se

rakkaus ei lopu tuhlaamalla
se enentyy vain
ei suudelmiin väsy suutelemalla
eikä sisäkkäin olemiselle ole ylärajaa
alaraja kyllä on
ja sen alle jäävät menehtyvät

se joka ei maista toisen
syntymämakua
eikä syö toisen syömää
ei hengitä toisen hengitystä
se jää hengettömäksi
eikä loista syntymäkirkkauttaan

Ihminen ja ihminen

-Suuren Opettajan seurassa-

Ihminen ilman ihmistä
on vain ihmisen irvikuva
mutta syntinen ihminen
ei tahdo ihmistä
jossa on virheitä

siispä maailma ja elämä ovat
ihmisten vaihtokauppaa
ja kierrätystä
jossa kukaan ei voita
vaan kaikki häviävät

ihminen ilman ihmistä
on kuin purje joka kaipaa tuulta
sinne tänne ajelehtiva
matka ei etene
eikä määränpää lähesty
vain turhauttavaa ympyrää
ja luovimista

vaikka ihminen tarvitseekin ihmistä
hän luulee tarvitsevansa jotain muuta
kuin häntä joka on tullut lähelle

ihminen kun ei syntisenä olentona
kykene näkemään riittävän tarkasti
eikä kokemaan kunnioittavasti
ei sanomaan mitä sanoa kuuluisi
eikä kuulemaan mitä kuulla täytyisi

ihminen kuulee vain oman äänensä
näkee oman näkynsä
kokee sen mitä luulee haluavansa kokea
sanoo sen minkä tietää
kuulostavan hyvältä
ja johon ei usko itsekään

sellainen on ihminen
kunnes hän löytää
Suuren Opettajan sydämen
ja Valon,
ne ajatukset jotka aina vievät sinne
mistä turha epäilys on poissa.

Pahaa aavistamattomia kosketuksia

-Pieni suuri palanen-

Sinun kätesi ei ole vain käsi,
se on osa elämäni jatketta,
oikeudenmukainen ravinto,
sille joka on juuri vasta aloittamassa
kasvuaan.

Sinun kosketuksesi
koituvat terveellisiksi lisälyönneiksi
mutta vain silloin kun kosketat,
kun et kosketa;
sydämeni hakkaa tyhjyydestä,
kuin kirkonkellot jotka soittavat,
tuntemattomalle vainajalle.

Sinun suusi ei ole vain suu,
vaan se on puolikas suu,
joka aina on kuulunut osaksi minua,
jota olen kaikki nämä pimeät vuodet
eksyksissä etsinyt.

Eikä sinun kosteutesi ole vain kosteutta,
se on aikuisen ihmisen maitoa;
ravintoa
jonka varassa voi elää ja luottaa,
näkyvään.

Ei mikään sinussa ole vain näkyvää,
sinä olet täydennys,
lapsena huomattu osainen,
pieni mutta suuri palanen
pientä ja suurta elämää,
kuolemaa ja elämää.

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Vähään tyytyväinen

Kun vain saisin nuo mitättömät roskat
lattialtani lakaistuksi,
kun kuuntelisin radion aamuhartauden täysin
haltioituneena,
kun en muistaisi sitä mikä puuttuu, mitä olen vailla,
kun osaisin olla vähään tyytyväinen,

joku sanoo että pitäisi nauraa enemmän,
mutta miksi?
mitä hyötyä nauramisesta tai tyhjännauramisesta,
on silloin kun odottaa sitä suurinta
tulevaksi,
ja kuitenkin samalla muistaa haudan olemassaolon,

kun saisin nämä roskat lattialtani,
ja pyykit ripustetuksi,
ei miten vain ja kuinka vain,
vaan kauniisti ja järjestelmällisesti,
oikein päin, kaiken oikein päin...
jotta voisi olla vähäänkin tyytyväinen,

vähänkin on paljon, sanoi isoisäni,
ja vähän päivässä on paljon viikossa,
samalla odottaen sitä suurta,
mitä se sitten itse kunkin kohdalla on...

torstai 22. heinäkuuta 2010

Osa suurta tragediaa

Vahingoniloinen nauru valmistaa tietä helvettiin,
säälivä hymy ja itsevarma myhäily ovat lopun alkua.

Rakkaus ei tunne mitään muuta kuin
janon joka ei sammu,
nälän joka ei katoa,
loppumattoman nautinnon lähteen,
jossa ei ole valinnanvaraa,
ei kysymyksiä vaan vastauksia.

Paatunut mieli ei kykene kokemaan rakkautta,
vain suunnitelmallista suhtautumista toiseen.

Joka päivä meidän tulee muistaa;
olemme osa suurta tragediaa,
periytynyttä kipua,
jonka voi kehystää kauniiksi vain yhdessä,
muistuttamaan olemassaolon onnesta,
toisen ihmisen kanssa.

Kaksi tapaa vanheta

Meillä on kaksi tapaa vanheta;
joko antaa kaikkien julistamattomien sotien
vääristää suupielemme
ja antaa ryppyjen kerääntyä meitä vastaan
kääntyä
irvaileviksi pilkantekijöiksi.

Toinen tapa on antaa vuosien tulla
niin kuin niitä olisi aina odottanut
ja nähdä mennyt loistavana kiitoratana
sille mikä on edessäpäin;
uutta ennenkokematonta hurmiota
ja hekumaa.

Emme saa maksaa samalla mitalla takaisin
emmekä talloa toisen vilpitöntä katsetta.

Jokainen meitä kohdannut takinkäännös
tulee vaihtaa tietoisuuteen siitä
mitä tarvitsemme
säilyäksemme vastasyntyneinä.

Kosketa minut irti itsestäni

Anna käsiesi kosketuksen
irroittaa minut ruumiistani
niin etten enää huoli maallisista
niin etten koita enää varjella itseäni
vaan antautua täysin palkein
virran vietäväksi

tee minut hulluksi
ja riippuvaiseksi kosketuksistasi
niin että menehdyn heti vieroitusoireisiini
kun olet poissa vaikka hetkenkin vain

tee minulle jotain sellaista mistä en tiennyt
jotta haluan päästää irti ohjaksista
kadottaa todellisuuden
ja antaa mitä tahansa
saadakseni lisää tätä
paratiisin kiellettyä omenaa

Monenlaisia kanssakulkijoita

Askelten paino väärässä seurassa
kärsivä tekohymy kasvoilla
eivät luo mitään uutta
ainoastaan tukahduttavat
senkin mitä olisi voinut olla

katso tarkkaan kenen kanssa kuljet
kenelle kätesi ojennat
maailma on täynnä saalistajia
jotka eivät itse suostuu vaivaa näkemään
vaan tulevat ja ottavat pois toiselta
minkä hän on ahkeroimalla kokoon parsinut

kun huomaat että toisen läsnäolo
vapauttaa sinussa varastoituneet energiat
vailla mitään järjen kahleita
silloin tiedät olevasi oikeassa seurassa

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Temppeliin käydessä

Anna jokaisen askeleen olla höyhenenkevyt,
kun astelet pyhiä portaita,
anna jokaisen henkäyksen puhdistaa mielesi,
kun olet tullut Herran huoneeseen,

sulje silmät, anna kuvien piirtyä tajuntaasi,
ja ajatusten virrata vuolaasti,
kun tunnet suitsutussavun ja tuohuksien valon,
otsallesi saattaa tipahtaa näkymätöntä öljyä,

hiero se jokaiseen aivonystyrään ja ajatukseesi,
sitten vasta polviin ja niveliin,
selkään ja sydämeen,

sillä tärkeämpää kuin jalat tai kädet,
on se että lähdet Kristuksen kanssa temppelistä ulos,
ja seuraavan kerran Hänen kanssa palaat sinne.

"Sielunvaellusta"

Jokainen sielu vaeltaa ajallisen elämänsä ajan,
etsien koko ajan jotakin;
omaa polkuaan, omaa itseään,
Jumalaa, kaiken tarkoitusta ja olotilaa
jossa täydellinen harmonia laskeutuu
edes kerran vuorokaudessa antaen
ruumiin ja mielen toipua kaikista iskuistaan,

me sielut törmäilemme toisiimme täällä ajassa,
joskus siitä syntyy kolhuja ja joskus uutta elämää,
joskus molempia...

sielut todellakin vaeltavat täällä ajassa,
koska ihminen on syntymästä kuolemaan eksyksissä,
kuoleman jälkeen ei ole enää mitään vaeltamista,
silloin ollaan saavuttu perille, kuka minnekin,

maan päällä me sielut törmäilemme toisiimme,
joskus aika holtittomastikin,
tarvittaisiin sielujen turvatyynyä törmäyksiä varten,
ja lukkiutumattomat jarrut vähentämään dramatiikkaa.

Kosketus on kaiken alku

Jos me saamme syntyä niin että meidät vastaanotetaan kosketuksin,
ja saamme kasvaa niin että meidät suojataan kosketuksin,
siis suojataan - ei vahingoiteta,

niin meistä on mahdollisuus kasvaa ihmisiä,
siis ihmisiä - ei petoja,

ihminen pystyy koskettamaan toista ihmistä,
mutta ihmisen näköinen peto ei osaa koskettaa,
hän osaa vain tyhjentää siemenvarastonsa,
ilman tarkoitusta ja merkitystä,

vaatia, lyödä, paeta, livistää ja kiristää,

meidän tulee toivottaa toisemme tervetulleiksi tähän maailmaan,
kosketuksien kautta,
jotta voisimme olla ihmiset toisillemme,
pieni kaunis tarina maailmanhistoriassa.

Vapaus ja vietin voima

Kaikki olevainen perustuu mielenliikkeisiin,
jotka aikaansaavat ruumiin liikkeitä,
ilman ruumiin liikahtamisia ei ole elämää ja jatkuvuutta,
ja ilman elämää ei ole kuin kuolemaa,

osa meistä syntyy kuollakseen,
vaikka me kaikki tosin kuolemme,
joudumme luopumaan itsestämme ja toisistamme,
mutta jotkut syntyvät kuolemaan
kun kukaan ei heitä kosketa,

mielen liikkeet joita seuraavat ruumiiden liikkeet,
tapahtuvat usein tiedostamatta,
liian harkitut sanat ja teot päätyvät pölyisiin arkistoihin,
ainoa vaihtoehto säilyttää elämää pulppuava veri

on antaa vietin viedä
kuin pikkulasta ja nuorukaista,
juosta suoraan jyrkänteeltä alas,
olla onnellisen tietämätön raskaista taakoista,
ainoastaan tuntea, ilman kirjoitettuja sääntöjä.

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Aamuyöstä

Tupakka palaa ja kuluu loppuun,
niin kuluu vuodetkin nämä,
yhteen vuoteen mahtuu monta tupakkaa,
ja yhteen tupakkahetkeen monta vuotta,

kaikki on tavallaan niin kuin aina ennenkin,
mutta vanhetessaan sen huomaa;
vain yhden kerran jokaista hetkeä on käytössä,
mikään ei koskaan enää palaa samanlaisena,

onhan se hyvä että aika kulkee ja henki pihisee,
joskus kuitenkin toivoisi että värit katoaisi hitaammin,
että lumous pysyisi samana vuodesta toiseen,
eikä olisi perässä laahustavaa kutsumatonta vierasta kannoilla,

aamuyöstä näkee kaiken selvemmin,
ennen kuin maailma on herännyt odotuksineen ja vaatimuksineen,
silloin voi katsoa kaikkea kuten lapsena,
ja olla yhtä vaikuttunut vaikkapa sähkötolpan sirinästä,

ei tässä maailmassa saa olla onnellinen,
porvariyhteiskunta riistää ihmiseltä onnen,
oikeuden olla tyytyväinen pieniin asioihin,
vain sydänkohtauksia aikaansaadaan kun kilpaillaan.

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Heinäkuu on (yksinäisen) ihmisen pahinta aikaa

Odotan syksyä,
harmautta johon saisi itse soluttautua,
odotan että nyt rannoille rantautuneet ihmiset löytäisivät tiensä takaisin kotilieden lämpöön,
odotan kirpeitä ensipakkasia, hallaöitä, jolloin voin kulkea itsekin jonnekin lämpimään,
ja olla pienistä asioista tyytyväinen,
odotan niin sitä että kun ei ole ketä rakastaa ja kehen rakastua,
olisi edes pakkanen jota juosta pakoon,
selvitä päivästä seuraavaan.

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Hymiösukupolvi

"Tää menee nyt..."
Hymynaama, pettymysnaama, yllätysnaama,
posketon naama,
kiva jutella, no ei ole saatanan moloaivo,
"ystäviä ei ole koskaan liikaa",
no totta helvetissä niitä on!

Ihminen tarvitsee toisen ihmisen
eikä mitään kummallista ja hyödytöntä..
laiskajaakkojen ajanvietettä,

"voi ihmiset"; totesi jo Kaukokin aikoinaan,
kuin te viitsitte...
"Mä en käy ravintolassa kuin kerran vuodessa",
silti se kerta on kerran viikossa,
"Mä en harrasta irtosuhteita";
viime kuussa niitä oli viisi...

Kissat, koirat, kanit ja oravat,
kaikki ne on mukavia ja ihania,
ja niistä pitää ottaa paljon kuvia,
mutta ymmärrätkö sinä ihminen...
että sinun oma aikasi on käymässä vähiin...
silloin kannattaisi rakentaa kalliolle,
eikä unelmoida hyödyttämistä tatuoinneista,
"tämä ei ole mikä tahansa, tämä merkitsee minulle... mietin tätä ainakin vuoden",
"meidän suvussa nähdään unia, tiesin kun ukki lähti..."

Miksi te ihmiset annatte paholaisen viedä teitä täydellisessä talutusnuorassa?

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Kun vain vähemmän osaisi kaivata

Kun kaipaa sitä että olisi joku jota kaivata ja odottaa,
ei tiedä vielä kaipuusta eikä odottamisesta mitään,
mutta kun kaipaa toista niin että toivoisi vähän vähemmän kaipaavansa,
se on todellista kaipuuta joka tuntuu mahdeista suurimmalta maan päällä,

ensin on epäilys joka muuttuu innostukseksi kun ihastutaan,
innostus ajaa edellämme kun koitamme pysyä sen kaarteissa mukana,
ja ennen kuin pääsemme mutkaiselta tieltä suoralle ja tasaiselle,
on sydän ehtinyt käydä kurkussa monta kertaa,
huutaen ja anoen sisimpään rauhaa,

katson ihoani, joka raivoavan lempesi voimalla on tehnyt ihostani sinipunaisen merkiten sen itselleen,
katson sitä ja olisin valmis vaikka myrkkymaljaan kanssasi,
nuuhkin peittoa ja lakanaa jossa on vielä aavistus sinua jäljellä,
juon lasista jota huulesi ovat koskettaneet,
ja rukoilen että tämä huoli pysyisi huolena,
mutta muuttuen höyhenenkevyeksi huoleksi,

toivon että tämä hulluus otettaisiin minulta pois,
tai että menehtyisin siihen.

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Rikoksia

On rikos nauraa toiselle silloin kun ei näe paskoja omissa housuissaan,
on rikos toistaa aina samaa kaavaa ja väittää erikoisuudentavoittelijoiksi toisia,
on rikos pitää hyvänä yleisesti hyväksyttyä ja halveksua lapsenmielistä aikuista,
on rikos puhua verokannosta ja potkia pienempiä päähän,
on rikosta huutaa "Hallelujaa" ja ostaa korkealla korolla uusia autoja,
on rikoksien rikos tunnustaa olemasta ihminen ja tuntea myhäilevä nauru huulillansa,
kun palkka nousi ja Jumalaa ei enää tarvita.

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Kertakäyttöastioita emme huoli

Sanat haihtuvat vuosien myötä,
jotkut sanat jäävät kuitenkin painamaan ikuisiksi ajoiksi,
on sanoja joiden paino ei laske rahan arvon laskusta,
on ikuisia sanoja joiden varassa jokainen sukupolvi elää,
ilman niitä sanoja ei olisi luotu mitään ihmisen keksimää,

mikä meidän tehtävämme on?,
meidän tehtävämme on tuoda sanoja toistemme syliin,
kantaa niitä kuin viimeisiä puita pakkasten yltyessä,
ei lisätä mitään eikä ottaa pois,
antaa sanojen selittää itseään.