maanantai 23. elokuuta 2010

Etsijä ja löytäjä

Ne joille on varattuna rakkautensa kohde,
huolehtivat kaapin paikasta,
tilin saldosta,
ja uusista vaatteista,

ne joiden on osaksi on annettu loputon etsintä,
miettivät miten pysyä
seuraavaan päivään saakka hengissä,
kun sielun lääkkeet loppuvat aina kesken,

on oikeastaan onnellisempaa,
olla etsijä kuin löytäjä,
sillä etsijä löytää sanoja,
mutta löytäjä lukee
etsijän löytämiä sanoja,

joskus sanat ovat suurempi aarre,
kuin sanaton hyväntuulisuus,
ja parempi on lyhyt oivaltava elämä,
kuin pitkä ja onnekas mutta tyhjäntäyteinen
josta ei opi mitään uutta.

Kun sinua ei ole olemassa

Kun sinua ei ole olemassakaan,
ei silloin ole minuakaan,
on putoukset ja suistot,
tyhjät, vieraat puistot,
vain haaleat muistot,

siitä ajasta toiveikkaasta,
jolloin voimaa virtasi maasta,
uudesta aamusta,
sen ilmasta raikkaasta,
joka tuli kai taivaasta,

en sinua löydä mistään,
ei suonissani virtaa veri enää,
et ole kenessäkään,
eikä mikään missään
tunnu nyt miltään,

sinua odotan elämääni,
tyhjyyden maljoilla täytän pääni,
päivästä toiseen hapuillen,
huomista kohti horjuen,
ja kaipuun sisälläni torjuen,

isättömät jalanjäljet askellan,
verhoni taakse sukellan,
tämän oman tien, päätökseen vien,
ja maailmatta lähden matkaan,
kuin tajunnatta uin uuteen rantaan.

torstai 12. elokuuta 2010

Ilman merikarttoja

Muistot ajasta,
jolloin oli vain värejä ja tunteita,
uuden odotusta, toivoa ja mielenkiintoa,
niiden varassa jään kellumaan
elämän mereen,
joka tummenee
sitä myöden kun yö saapuu,

se on elämän meri,
jonka toinen ranta on syntymä,
entä se toinen,
onko sekin syntymä,
vai onko se kuolema?
- ehkä se on molempia,

on vaikea nähdä rajaa,
keskiviivaa meressä,
on vain suostuttava
ajelehtimaan ja arvailemaan
missä vaiheessa matkaa ollaan

jonakin päivänä sen sitten huomaa;
vesi on selvästi jo tummaa
eikä tarvitse enää arvailla
voi päästää irti
ja lakata kellumasta
jäädä odottamaan
muuttuuko pimeys valoksi.

tiistai 10. elokuuta 2010

Pimeä tie

Ei vastauksia eikä valoa,
ei aavistusta tai tunnetta,
kaikki on kadonnut

sohin ilmaan kulkiessani pimeätä tietä,
kaadun maahan,
ja suljen silmäni,

pimeän tien pimeydessä,
on todella pimeässä,
siellä hoiperellaan
kuin humalassa

kuulen äänesi;

kutsut kauas juoksemaan,
kauas karkaamaan,
tältä pimeältä tieltä,
joka suistaa sinne,
missä sanatkaan eivät pysy
järjestyksessä,
missä mikään ei ole ennallaan,
ennalta arvattavissa,

pimeälle tielle voi välttyä joutumasta,
jos muistaa päivittäin kaiken tämän:

nuuhkia toisen ihon huokosia,
maistella hiuksia,
räpäyttää silmäripset yhteen,
kietoa jalat ja kädet toisiinsa,
kuin puuta kiertävät  käärmeet,
ja vaipua puremasta tulleeseen
houreeseen; matkalle
jonka määränpäätä
ei voi itse määrätä.

Kauneutta on monenlaista

Ei se tee ihmisestä kaunista
että hän soittaa, laulaa tai tanssii taitavasti
eikä sekään
että hän lausuu sanoja
tai kirjoittaa niitä taidokkaasti,

todellisen kauneuden voi nähdä
tuomalla sirpaleensa
toisen eteen,
paljastamalla
jokaisen menetetyn rakkauden
pistojäljen,

tunnustamalla;
ettei mikään riitä korvikkeeksi,
aikuisten hunajalle ja maidolle,
jota jokaisen täytyy saada
pysyäkseen hengissä,
edes puoliväliin saakka.

maanantai 9. elokuuta 2010

Puolikkaana

Ihminen syntyy puolikkaaksi,
ja kuolee myös puolikkaana,
jos ei joka päivä saa maistaa
toista elävää olentoa
kaikin aistien

ei rakkaus ole rakastumista,
eikä se ole hääjuhlaa,
ei idylliä
eikä hekumaakaan,

rakkaus on sitä
että aivokuollutkin
tietää mitä on olla sisäkkäin

vain yhtymällä,
ja tekemällä olemattomuudesta
olevaisuutta,
merkityksettömyydestä
merkityksellisyyttä,

on mahdollisuus huomata
ihmisenä olemisen tarkoitus;
olla sisäkkäin, aina ja kaikkialla,
ja ripustaa tähtiä huoneensa kattoon,
muutakin kuin niitä muovisia.

tiistai 3. elokuuta 2010

-Sokea kulma-

Autokoulussa opetettiin;
"kun ohitat, muista tarkistaa se sokea kulma",
miksei Elämänkoulussa opeteta samaa?

moni ohitus tapahtuu siten
että joku toinen saa siinä kolhuja,
tai ainakin sydän hypähtää kurkkuun,
kun toisen kulmat
viistoutuvat millimetrin päästä ohitse

eikä ihmisten katsastuksissa katsota
kuin siihen että sydän pumppaa verta
ja Luojan luoma aivotietokone toimii
tunnerikkomuksista ei kukaan rankaise

eikä niihin ole hoitokeinoja,
vain kaiken unohtaminen
voi auttaa eteenpäin...
sellainen on ihminen,

ei näe sokeaa kulmaa,
tehdessään harkitsemattomia ohituksia,

jokainen kävijä,
jättää jälkensä,
jokainen lähtijä,
naarmuttaa sielua.