perjantai 29. lokakuuta 2010

Sanat jotka jäivät sanomatta

Kun olisi pitänyt sanoa kiitos, minä sanoinkin "Kiitos Jumalalle",
kun olisi pitänyt sanoa; "Kylläpä laitoit hienon iltapalan meille",
sanoinkin; "Jumala on sen meille tarjonnut",
kun kuulin pianon soittoa, kuulin sen olevan palkkiota,
vaikka se otettiin minulta pois,
kun luulin kaiken olevan järjestyksessä,
huomasinkin kaiken olevan kaaoksessa,
kun minä vihdoin tajusin olevaisen merkityksen,
huomasinkin olevani keskellä kaaosta ja täysin yksin,
ja kaikki sanat jotka jäivät sanomatta,
minä sanon nyt toisin sanoin,
uskotellen itselleni, että välikapula,
viestinviejä on jossain olemassa;
mutta tyhjään kaikuvat huutoni,
ei kukaan enää kuule,
vain tuulen huokaisut,
keskustelevat kanssani,
enkä niistäkään tiedä,
mitä ne ajattelevat.

Välillämme on suuri juopa

Suuri ajatus syntyi joskus keskelle tukkimetsää,
suuri ajatus syntyi ajatusten keskelle,
ajatusten ajoitus ajoitti kohdun,
joka tuotti enemmän tai vähemmän,
vihapäisiä lapsia,

kohtu lähti pois,
ajatuskin lähti pois,
mutta vihapää jatkaa,
vihapäisyyttään,
kun ei uutta kohtua ole,

tässä on porvarin ja köyhälistön ero,
joka tietää jokaisen murusen arvon,
ei uskalla vaatia enempää,
joka on uskaltanut vaatia,
itkee katkeraa itkua,

köyhälle ei mikään tule yllätyksenä,
kaikensaavalle taas kaikki tulee yllättäen,
siksi tämä maailma horjuu,
eikä kestä perustuksissaan.