keskiviikko 28. joulukuuta 2011

TUTKINTATUOMARIN TILINTEKO

Toinen harjoitustyöni Voionmaalla (2011), jossa olin sekä näyttelijänä että lavastajana. Olin valitsemassa myös kuvauspaikkoja kuten Mutalan seurantalo ja Tampereen ortodoksinen kirkko. Näyttelijät: Saska Liimola, Jussi Ala-Karvia, Miikka Immonen, Jaani Leinonen, Karolina Vilppo, Tito Tuononen. Ohjaus: Sami Hakkarainen, kuvaus: Eppu Nousiainen, Äänitys: Janne Jokinen, valaisu: Salla Mäkipelto, lavastus: Saska Liimola, leikkaaja: Antti Kalhola, käsikirjoitus: Sami Hakkarainen. Perustuen F. M. Dostojevskin romaaniin Rikos ja rangaistus. Sami Hakkaraisen film noir tyyppisessä elokuvassa eletään kohtausta jossa Porfiri Petrovitš (Порфирий Петрович) -- Aljona Ivanovan murhaa tutkiva poliisi ja tutkintotuomari kuulustelee murhasta epäiltyä kirjan päähenkilöä Rodion (Rodja) Romanovitš Raskolnikovia (Родион Романович Раскольников) joka on varaton ja sairas entinen ylioppilas. Yksitoikkoista kuulustelua ja Petrovitšin monologia on saatu kevennettyä nk. flashbackeillä eli henkilöiden takautumilla menneistä tapahtumista. Näissä flashbackeissä käytetään sivuroolien näyttelijöitä sekä erilaisia tehosteita.

torstai 15. joulukuuta 2011

Millainen on tosi sosialisti?

Sosiaalisuus, sosiaalidemokratia, sosiaalipolitiikka, näitä sanoja käytetään runsaasti. Hienostopoliittiset ihmiset sekä keskiluokka mielellään käyttää sanaa "sosiaalisuus", ymmärtämättä mitä se itse asiassa edes pitää sisällään.
Sosialistisuus on sitä että yhteiskunnalla on oltava velvollisuus jokaisesta maailmaan syntyneestä lapsukaisesta, hänen kasvustaan, varttumisestaan ja mahdollisuuksistaan löytää oma ainutkertainen paikkansa yhteiskunnassa.
Tätä paikkaa ei löydetä silloin kun rahan herruudessa elävä keskiluokka antaa jälkikasvunsa elää omaa elämäänsä täyttämättä niitä velvollisuuksia joita vanhempana olemiselle asetetaan.
Joillekin vanhemmille on ura ja omat viihdykkeet tärkeämpiä kuin ainutkertainen kasvatustyö. Joillekin taas uskonto luo kaiket puitteet kasvatustyölle, jolloin yleissivistys laiminlyödään tai pahimmassa tapauksessa uskonnollisuus syrjäyttää ihmiseksi kasvamisen avoimet portit.
Tulemme johtopäätökseen jossa sekä toisaalta rahan hirmuvalta eli kapitalismi tekee tuhotöitään ja toisaalta taasen sitten kapitalismin vastustajat raiskaavat kuvainnollisesti uskonnollisella paatoksellaan viattomia maailmaan syntyneitä ihmisiä.
On aika Uuden Sosialismin; Sosialismin jossa markkinaherruus ja eriarvoinen elämä pysäytetään; vaikka kovimpia otteita käyttäen ja jossa myös erilaisten lahkolaisliikkeiden amerikkalaistyylinen kristillisyys torjutaan mitä kovimmin ottein, jotta voimme saavuttaa tasa-arvoisen yhteiskunnan. Kristuksen nimessä, amen.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Porvaripoliitikot ja heidän edesottamuksensa

Olemme saaneet kuulla uutisista kuinka tekstiviestikohunkin aiheuttanut Ilkka Kanerva on mässällyt ökyporvariystäviensä rahoilla. Tutkin vähän menneiden hallitusmiesten edesottamuksia ja kävi selville että mm.
Esko Aho on ollut korviaan myöten peliveloissa ja hän on saanut tappouhkauksenkin aikoinaan maksamattoman pelivelkansa vuoksi.

Tällaisiako miehiä me todella tahdomme puolustamaan köyhää kansaa? Roistoja joiden paikka olisi vankeudessa eikä suinkaan eduskunnassa tai hallituksessa tai yhtään missään vastuuta vaativassa virassa...!!!

Eikö ole oksettavaa ja iljettävää että meillä on paljon työttömiä, yksinhuoltajia, leskiä, sairaita ja vanhuksia, varattomia tai vähävaraisia, selvästi köyhyysrajan alapuolella eläviä lapsiperheitä ja meidän poliitikkomme nauttivat kapitalistiherrojen tukirahoilla! Kun ne oikeat tukirahat puuttuvat tavallisilta kansalaisilta. Herrat  Kyösti Kakkonen, Toivo Sukari, Arto Merisalo ja Tapani Yli-Saunamäki,  heidän lipevä ja oksettava valehtelunsa on sitä luokkaa että heidät pitäisi poistaa pelikentältä kokonaan ja siirtää heidän ökyomistuksensa kaikkien yhteiseksi hyväksi. 

Koska tämä keskiluokkaiseen elämään tottunut kansa herää siihen todellisuuteen että meillä ei ole enää mitään muuta mahdollisuutta pelastaa oma kansamme ja tämä maailma, muuta kuin täydellisellä kapitalistiherruuden ja markkinavoimien alasajamisella ja ottamisella se kansan yhteiseen omistukseen, koko kansan valtion suojeleviin käsiin!?

Kirotut olkoot tämän päivän sinivalkoiset poliitikot jotka ajavat kansaamme mukaan Euroopan kapitaaliseen luhistumiseen EU:n ja NATO:n myötä. Sauli Niinistö puhuu kuin piru, juonitteleva kettu, siitä miten askel kerrallaan siirrymme kohti Eurosupervaltiota ja että kaikesta voidaan sitten lopuksi päättää kansanäänestyksellä!? Eihän kansalla enää siinä vaiheessa ole muuta kuin yksi äänestysmahdollisuus kun käytännön tasolla kaikki asiat ovat kuitenkin jo viety läpi.

Väyrynen ja Soini ovat sentään vastuunsa tuntevia ihmisiä joiden omatunto ei ole merkitty poltinraudalla kuten tämän toisen Paavon ja Sauli sallivan.

Punaliput liehumaan, nyt on aika herättää Suomen nuoret tajuamaan missä me menemme!!!

Vastarintaan veljet, siskot, toverit!

tiistai 1. marraskuuta 2011

Elanto ja velanto

Vielä 1970-luvulla oli olemassa sellainen käsite kuin solidaarisuus, kaikessa maailmassa. Nykyään se on enää kaunis sana ja melkeinpä sellainen sana jota käytettäessä tulee irstas olo. Kapitalismin syöksykierre on selvästi nähtävissä; uusrikkaus, uusköyhyys, vailla mieltä olevat väkivallanteot, hedonismi, muotihuumeet, terrorismi yms. Se mistä sosialisti-isät ja -äidit muutama vuosikymmen sitten varoittivat ja mille naurettiin 80-luvun nousukauden huumassa kun betonimyllyt lauloivat Suomessakin lainapääomalla, on nyt nähtävissä; "turmioon johtaa se tie, mikä helpoimman kautta vie". Tasapainoinen yhteiskunta on mahdollista saavuttaa vain sellaisissa olosuhteissa missä ei lähdetä tekemään myönnytyksiä markkinaherroille, tai höpötetä jostain "kultaisesta keskitiestä", sillä jos "pirulle antaa pikkusormen, se vie koko käden", näin on myös yhteiskuntajärjestyksen kanssa.
Ainut mahdollisuus saavuttaa ehyt ja vaikkakin inhimillisten heikkouksien runtelema mutta oikeaoppisesti puhdas ja periaatteellinen oikeudenmukainen yhteiskuntajärjestys on palauttaa toveri Leninin kaikkia kansakuntia rikastuttava ihmiskunnan historian suurin opetus voimaan, muuksikin kuin sananhelinäksi tai kauniiksi muistoksi jostakin menneen ajan nostalgiasta.

Sen sijaan että valtio käyttäisi mahdollisuuksiansa vaikuttaa oman kansan hyvinvointiin ja sitä kautta kansainvälisestikin yleismaailmalliseen hyvinvointiin, niin se ottaa velkaa velan päälle ja lähettää tätä velkarahaa niihin maihin joissa on järkeistetyn tuloveropolitiikan ja terveen kehityksen edellytykset hukassa. Ja sen sijaan että Suomen valtio kohdistaisi resurssinsa oikeudenmukaisuuden saavuttamiseksi yhteiskunnassa ja sen luokkien välillä, se huolehtiikin mieluummin EU-herrojen kotkotuksista ja heidän mielipiteidensä esilletuomisesta.


"Lokakuun suuri sosialistinen vallaunkumous, jonka Venäjän työläiset ja talonpojat suorittivat V. I. Leninin johtaman Kommunistisen puolueen ohjauksella, kukisti kapitalistien ja tilanherrojen vallan, katkaisi sorron kahleet, pystytti proletariaatin diktatuurin ja perusti Neuvostovaltion - uudentyyppisen valtion, joka on vallankumouksen saavutusten puolustamisen sekä sosialismin ja kommunismin rakentamisen tärkein ase. Alkoi ihmiskunnan maailmanhistoriallinen käänne kapitalismista sosialismiin.
 Saavutettuaan voiton kansalaissodassa ja lyötyään takaisin imperialistisen intervention, Neuvostovalta ryhtyi suorittamaan mitä syvällisimpiä sosiaalisia ja taloudellisia uudistuksia, teki ikuisiksi ajoiksi lopun ihmisen harjoittamasta toisen ihmisen riistosta, luokkavastakohtaisuudesta ja kansallisista eripuraisuuksista. Neuvostotasavaltojen yhdistyminen Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitoksi lisäsi moninkertaisesti maan kansojen voimia ja mahdollisuuksia sosialistisessa rakennustyössä. Tuotantovälineiden yhteiskunnallinen omistus ja työtätekevien joukkojen todellinen demokratia vakiintuivat. Ensimmäisen kerran ihmiskunnan historiassa luotiin sosialistinen yhteiskunta.
Sosialismin voima tuli selvästi näkyviin neuvostokansan ja sen asevoimien himmentymättömässä uroteossa, niiden Suuressa Isänmaallisessa sodassa saavuttamassa historiallisessa voitossa. Tämä voitto vahvisti Neuvostoliiton arvovaltaa ja kansainvälisiä asemia, avasi uusia suotuisia mahdollisuuksia sosialismin rakentamiseen, kansallisen vapautuksen, demokratian ja rauhan voimien kasvulle koko maailmassa.
Jatkamalla rakentavaa työtään neuvostoliiton työtätekevät ovat turvanneet maan nopean ja monipuolisen kehityksen sekä sosialistisen järjestelmän jatkuvan täydellistymisen. Työväenluokan, kollektiivitalonpoikaiston ja kansasta lähteneen sivistyneistön liiton sekä SNTL:n ja eri kansakuntien ja kansallistien ryhmien ystävyys ovat lujittuneet. Neuvostoyhteiskunnasta, jonka johtavana voimana on työväenluokka, on tullut sosiaalisesti, poliittisesti ja aatteellisesti yhtenäinen. Täytettyään proletariaatin diktatuurin tehtävät Neuvostovaltio on muuttunut koko kansan valtioksi. Kommunistisen puolueen, koko kansan etujoukon, johtava osuus on kasvanut.
Neuvostoliitossa on rakennettu kehittynyt sosialistinen yhteiskunta. Tässä vaiheessa, sosialismin kehittyessä omalta pohjaltaan, tulevat uuden järjestelmän luovat voimat ja sosialistisen elämänmuodon etuisuudet esille yhä täydellisemmin, työtätekevät pääsevät yhä laajemmin nauttimaan vallankumouksen suurten saavutusten hedelmiä.
Se on yhteiskunta, jossa on luotu mahtavat tuotantovoimat ja edistynyt tiede sekä kulttuuri, yhteiskunta, jossa kansan hyvintointi jatkuvasti paranee ja jossa tarjoutuu yhä suotuisammat ehdot yksilön kaikenpuoliselle kehitykselle.
Se on yhteiskunta, jossa vallitsevat kypsät sosialistiset yhteiskuntasuhteet, jossa kaikkien luokkien ja yhtieskuntakerrosten lähentymisen perustalla on syntynyt uudenlainen ihmisyhteisö - neuvostokansa.
Se on työtätekevien - patrioottien ja internationalistien - korkeatasoisen järjestäytyneisyyden, aatteellisuuden ja tietoisuuden yhteiskunta.
Se on yhteiskunta, jonka elämän lakina on kaikkien huolenpito jokaisen parhaaksi ja jokaisen huolenpito kaikkien parhaaksi.
Se on todellisen demokratian yhteiskunta, jonka poliittinen järjestelmä turvaa kaikkien yhteiskunnallisten asioiden tehokkaan hoitamisen, työtätekevien alati aktiivisemman osallistumisen valtiolliseen elämään, kansalaisten reaalisten oikeuksien ja vapauksien nivoutumisen yhteen heidän velvollisuuksiensa ja yhteiskunnallisen vastuunsa kanssa.
Kehittynyt sosialistinen yhteiskunta on lainomainen vaihe kommunismiin johtavalla tiellä.
Neuvostoliiton korkeinpana päämääränä on rakentaa luokaton kommunistinen yhteiskunta, jossa tulee kehittymään kommunistinen yhteiskunnallinen itsehallinto. Koko kansan sosialistisen valtion päätehtäviä ovat: kommunistisen aineellis-teknisen perustan luominen, sosialististen yhteiskuntasuhteiden jatkuva kehittäminen ja niiden muuttaminen kommunistisiksi, kommunistisen yhteiskunnan ihmisen kasvattaminen, työtätekevien elämän aineellisen ja kulttuurillisen tason kohottaminen, maan turvallisuuden takaaminen, rauhan lujittaminen ja kansainvälisen yhteistyön edistäminen.
Neuvostokansa, pitäen ohjeenaan tieteellisen kommunismin aatteita ja noudattaen uskollisesti vallankumouksellisia perinteitään, nojautuen sosialismin suuriin sosiaalisiin, taloudellisiin ja poliittisiin saavutuksiin, pyrkien jatkuvasti kehittämään sosialistista ja todellista demokratiaa, huomioiden Neuvostoliiton kansainvälisen aseman sosialistisen maailmanjärjestelmän elimellisenä osana ja tuntien internationaalisen vastuunsa, vaalien niiden ajatusten ja periaatteiden periytyvyyttä, jotka sisälsivät vuonna 1918 vahvistettuun Neuvostovallan ensimmäiseen Perustuslakiin, vuonna 1924 vahvistettuun SNTL:n Perustuslakiin ja vuonna 1936 vahvistettuun SNTL:n Perustuslakiin, varmistaa täten SNTL:n yhteiskuntarakenteen ja politiikan perusteet, säätää kansalaisten oikeudet, vapaudet ja velvollisuudet, koko kansan sosialistisen valtion organisaatioperiaatteet ja päämäärät sekä julistaa ne tässä Perustuslaissa."

Tämä on edelleen elämäntehtävämme, koska yhteinen tehtävämme on vielä kesken toverit, vaikkakin eräs vodkanhuuruissa esiintynyt ja ennustajaeukkojen luona käynyt kansankiihottaja yritti uskomme ja toivomme tähän jaloon aatteeseen murentaa! Onneksi hänen tilalleen on nyt saatu sellaisia miehiä jotka voivat vielä uskomme tähän yhteiseen unelmaamme palauttaa!

Tämä kaikki on nyt ajankohtaisempaa kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Toverit, nyt vuonna 2011 meitä tarvitaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin tässä eriarvoistuvassa maailmassa ja maailmantilanteessa!
Kaikkien maiden työtätekevät, orjuutetut, vailla oikeuksia olevat ja kurjuudessa elävät, vapautensa puolesta kamppailevat, kapitalismin syöpäpesäkkeen turmelemat ja oikeaan katumukseen tulleet, kaikki maailman sosialistit, kommunistit ja kristillis-sosialistit, liittykää nyt yhteen!!!

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Kun minä synnyin niin tapahtui...

Millainen oli maailma syntyessäni ja millainen se on tänään?

Maailmalla ei tiedetty vielä EU:sta oikeastaan mitään, Suomessa hädintuskin edes tämän edeltäjästä EY:stä. Syntymäpäivänäni 12. heinäkuuta 1979 EY-tuomioistuin antoi vastauksensa kansallisien tuomioistuinten esittämille kysymyksille koskien sosiaaliturvaetuisuuksia. Silloin esim. Ranskassa asuva ulkomaalainen sai sosiaalietuutta vain siinä tapauksessa että hän oli synnyttänyt lapsen tai lapsia. Eräs artikla sanoo seuraavasti; "Nainen (ulkomaalainen) voi saada Ranskan lainsäädännön mukaista avustusta, täytettyään 65-vuotta ja ollessaan naimisissa työtätekevän miehen kanssa ja heillä on oltava vähintään viisi lasta, edellyttäen että heidän toimeentulonsa on puutteellista."
Kuulostaa ankaralta ja joidenkin mielestä jopa rasistiselta syrjinnältä mutta asiaa voisi vähän valottaa toisestakin näkövinkkelistä käsin. Onko ihmisten vaeltaminen maasta toiseen tarkoituksenmukaista? Onko siitä pidemmällä tähtäimellä mitään etua kansakunnille? Onko kansojen ja kulttuurien sekoittuminen hyväksi?
Itse olen sitä mieltä että ulkomailta esim. Suomeen tulleet voivat nauttia täällä olevista etuisuuksista vain siinä tapauksessa että heillä on siihen jokin erittäin painava syy kuten esim. perhesuhteen solmiminen (avioliitto) suomalaisen kanssa, suomessa tehtävä tutkimustyö joka edistää kaikkien kansakuntien tieteellisiä tai taiteellisia yhteisiä päämääriä (mm. luonnontiede tai lääketiede, klassinen musiikki ja teatteri).
Mutta sellaista en voi hyväksyä että Suomeen tullaan vain huvin vuoksi tai parempaa osaa tavoittelemaan. Kunkin maan kansalaisen on tunnettava isänmaallinen velvollisuutensa kamppailla oman kansakuntansa hyvinvoinnin, rauhan ja edistyksen puolesta eikä paeta vastuutaan muuttamalla toiseen maahan.
Sama koskee suomalaisia. Minusta Suomen kansalaisella ei tulisi olla oikeutta muuttaa ilman välttämätöntä ja painavaa syytä pois Suomesta.
Jumala on asettanut maailmaan eri maanosat ja niiden kansallisuudet. Tämä nykyinen globalisoituva maailmankuva ja maailma on kuin uusi Baabelin torni jossa ihmiset tavoittelevat taivasta eli luulevat tulevansa Jumalasta riippumattomiksi. Mutta tuomioon se johtaa. Näin on kirjoitettu. Hävitykseen jollaista ei ole ihmiskunta koskaan vielä nähnyt eikä kokenut ja joista ei historiankirjoissa puhuta. Paitsi profetaalisissa kirjoissa.

Tapahtui kyseisenä päivänä muutakin myönteistä; nimittäin Kiribatin saari Tyynellä valtamerellä itsenäistyi Kiribatin saarivaltioksi jonka hallitusmuodoksi muodostui tasavalta. Tämä piskuruinen valtio on melko tuntematon maailmalla. Tästä kertoo mm. se että Olympialaisiin se osallistui ensimmäistä kertaa vasta vuonna 2004. Ilmeisesti he elävät verrattain tyyntä ja suotuisaa elämää kun ainakaan mitään negatiivisia uutisia vaikkapa eri kansanryhmittymien välisistä konflikteista ei ole ollut mediassa.

Myös kaikenlaisia pahanilmanilntuja ilmestyi maailman kartalle vuonna 1979. Saddam Husseinin valtakausi alkoi Irakissa näyttävillä joukkoteloituksilla jotka kohdistuivat ensimmäisenä maan johtomiehiin. Sen jälkeen alkoivat Irakin Baath-puolueessa mittavat "puhdistukset". Mutta kuten Raamatussa sanotaan; "Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu" ja näin kävi myös Irakin kohdalla.

Jugoslavian suurmies vietti viimeistä vuottaan ja samalla koko Jugoslavian silloinen olemassaolo. Yhden miehen vaikutuksesta vaikeaan maankolkkaan ja hankaliin olosuhteisiin sijoittunut maa pysyi elinvoimaisena. Josip Broz Titon kuoltua seuraavana vuonna alkoi Jugoslavian olemassaolo rakoilla joka johti lopulta sen eri maanosien hajoamissotiin joka jatkui aina 1990-luvun loppuun saakka. 

DDR vietti 30-vuotista sosialistista historiaansa ja paikalla oli kaikki sosialististen maiden johtajat Nicolae Ceauşescua lukuunottamatta jonka poissaolon syytä ei kaiketi vieläkään tiedetä. Juhlallisimman puheen tilaisuudessa piti Neuvostoliiton silloinen presidentti Leonid Brežnev.

Entä mitä tapahtui rakkaassa kotimaassamme vuonna 1979?

Perussuomalaisten edeltäjäpuolue, Suomen Maaseudun Puolue koki melkoisia muutoksia. Kansanedustaja ja tullineuvos Veikko Vennamo jätti puolueensa puheenjohtajuuden Porissa pidetyssä puolueen 20-vuotisjuhlakokouksessa. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin hänen poikansa, Pekka Vennamo. Puoluesihteerinä toiminut Urpo Leppänen jatkoi tehtävässään. Varapuheenjohtaja Eino Poutiainen kuoli ja hänen tilalleen valittiin eduskuntatyötä jatkamaan SMP:n kanssa vaaliliiton muodostaneen silloisen KD:n edeltäjän Suomen Kristillisen Liiton Erkki Korhonen.

Suomen Pankin virkaatekevä johtaja Ahti Karjalainen syyllistyi törkeään rattijuopumukseen ja tuomittiin suurimpiin sakkoihin mitä Suomessa siihen mennessä oli kenellekään tuomittu. Ajokiellossa hän oli yhden vuoden ja kahden kuukauden ajan.

Kaksi merkittävää kaupunkia Suomessa vietti vuosijuhliansa. Tampere täytti 200-vuotta ja Turku 750-vuotta.  Tampere sai osakseen merkittävää huomiota kun sen juhlallisuuksiin osallistui Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa sekä kuningatar Silvia.

Helsingissä järjestettiin näyttävä "rukkasmarssi" jossa pääkaupunkiseudun järjestäytyneet työttömät kärräsivät eduskuntatalon portaille 30 kottikärryllistä työrukkasia. Nyt siellä marssivat homot ja lesbot jotka ovat kerääntyneet ympäri maailmaa mieltään osoittamaan. Mitä he vielä vaativat? Eikö nyky-yhteiskunta ole jo hyväksynyt homouden ja lesbouden täysin? Pitäisikö heidän saada kunnioitusta heteroita enemmän? Onko homoudesta ja lesboudesta tullut uniikkimuotia ja heidät pitäisi nostaa jollekin kunniajalustalle tämän suuntauksensa johdosta?

Puoluerintamalla koettiin kaksi tappiota kun Yksityisyrittäjien puolue poistettiin puoluerekisteristä sekä samalla Sosialistinen Työväenpuolue. Lukijan ei tarvitse kahta kertaa arvata kumman niistä allekirjoittanut kokee myönteiseksi ja kumman kielteiseksi tappioksi.

Suomen ortodoksinen kirkko sai täyden itsenäisyyden, autokefaalisuuden tai autonomisuuden sijasta kun Suomeen perustettiin kolmas hiippakunta Ouluun. Piispan viran vastaanotti nykyinen Karjalan ja koko Suomen Kirkon arkkipiispa Leo. Äitikirkkomme Kreikkalais-katolinen Kirkko edellyttää että paikalliskirkon, voidakseen saavuttaa täyden itsenäisyyden, on oltava vähintään kolmesta eri hiippakunnasta muodostuva paikalliskirkko.

Yleisradion versio Brittiläisestä kuunnelmasta "The Men from the Ministry" aloitti Suomessa nimellä; "Knalli ja Sateenvarjo", jonka uusintajaksojen tämänkertainen esityskierros päättyi juuri äskettäin. Tämä radiokuunnelma muistetaan eritoten Lontoon Big Benin kellojen lyönneistä.

Syntymäpäivänäni kuoli tunnettu suomalainen säveltäjä Kalervo Tuukkanen joka voitti hopeaa Lontoon kesäolympialaisten (1948) taidelajien sarjaa varten sävelletyllä teoksellaan "Karhunpyynti". Tuukkanen on säveltänyt kaikenkaikkiaan kuusi sinfoniaa ja kolme konserttoa joista kaksi on viululle ja yksi sellolle. Hänen oppi-isänään toimi Leevi Madetoja ja hänestä Kalervo Tuukkanen kirjoitti elämänkerran. Tuukkanen on julkaissut myös aforismikokoelman Tuumailuja (WSOY 1960).

Entä miten arkielämämme on muuttunut reilussa kolmessakymmenessä vuodessa... siitä ensi kerralla...

-SL-

Ensimmäinen kirjoitukseni (vuodelta 1991)

Vahannan ala-asteen luokkalehdestä, 1991 (5-6 luokat), opettajana ja rehtorina Pentti Hiltunen

Muistelmia Liimolan tohtorista

"Vahantalahden rannalla, Lempiäniemen kylätien varrella eli kansanparantajana kuuluisuutta saavuttanut Wilhelmi Juhonpoika Lindroos (Liimoloiden alkuperäinen sukunimi, Liimolat ovat yksi sukuhaara Lindroosien suvussa). Hän oli syntynyt 22.maaliskuuta 1802. Wilhelmi tutki jo nuorena poikana lääkärinkirjoja, jotka hän oli ilmeisesti saanut eräältä lääkäriksi aikoneelta ylioppilaalta. Tampereen seudulla oli tähän aikaan vain yksi lääkäri ja erilaiset taudit tuottivat suurta kärsimystä sairaille ihmisille. Pian tohtorin tai kansanparantaja Liimolan maine levisi laajemmallekin. Liimolan talossa saattoi olla yhtäaikaa 50-60 potilasta. Potilaiden joukossa kerrotaan olleen mm. Venäläisiä upseereja, joista kuuluisin on lienee kenraali Aminoff. Tohtori paransi kaikenlaisia tauteja, joihin lääkkeet osittain hankittiin Tampereen apteekista, osittain kasveista joita hän itse viljeli ja valmisti. Hän ei pitänyt potilaitaan sängyssä vaan päinvastoin liikkeessä. Hänellä oli tapanaan soudattaa potilaitaan Vahantalahdella, jonka rannalla Liimolan talo sijaitsee yhä edelleen. Näin oli potilaan veri saatu liikkeelle, jonka jälkeen annettiin lääkeannos. Soudun asemasta saatettiin potilaita myös tanssittaa. Tohtorin veljenpoika Lörpys taitavana viulunsoittajana soitti pirtissä. Erilaiset liikuntamuodot ja virikkeet lepäämisen sijasta olivat merkittävä osa tohtorin hoitomenetelmiä. Iloisen ja virkeän mielialan luominen potilaisiin oli konsti jonka tohtori eritoten tunsi. Siinä häntä auttoi vanhin veli, joka kertoi potilaille kaskuja ja vitsejä, joita hänellä oli suuri varasto. Joka kuukausi kävi lääkäri Tampereelta tarkastamassa potilaiden kunnon ja tohtorin antamat lääkitykset. Hänellä ei ollut oikeus käyttää aivan kaikkia rohtoja ja lääkkeitä vaan oikeus myönnettiin määrättyihin lääkkeisiin ja rohdoksiin. Lääkkeitä kului siinä määrin että joka päivä Liimolan talosta kävi mies reppu selässä niitä hakemassa lisää Tampereen apteekista. Tohtorin itsensä kasvattamia yrttirohdoksia tavataan vielä tänä päivänäkin Liimolan tilan jaetuista osista eri puolelta Vahannan kylää."

S. Liimola

lauantai 25. kesäkuuta 2011

On parempi olla rehellinen syntinen kuin epärehellinen synnitön

"Mä olen mies, mä olen mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään..."
Joskus voi olla niin että tapahtuu liian paljon liian lyhyessä ajassa tai niin että tapahtuu liian vähän liian pitkässä ajassa. On olemassa ihmisiä jotka puhuvat ja kirjoittavat sisäisestä sankaruudesta ja sisäisestä eheytymisestä ja parantumisesta, puhutaan myöskin menestymisen mahdollisuuksista ja kaikenlaisesta elämänsä hyvin suorittajuudesta.
On pastoreita ja sananjulistajia jotka puhuvat Jumalan ihmeellisestä ja käänteentekevästä voimasta mutta se on valitettavan usein vain oman itsensä ulospäin projisoimista. Omaa sisintään harvoin tutkitaan kovinkaan tarkoin tai ainakin sen tarkastelu jää hyvin vajavaiseksi monen kohdalla.
Jos henkilö on kovasti puhunut käänteentekevistä voimista, on hän luultavasti itse hyvin epävarma omasta olemassaolostaan. Näin on myös saarnaamisen laita, mitä tulee siis Jumalan Sanasta saarnaamiseen.
Parempi olla epäonnistuja, rinnalla kulkija, vaatimaton vilpittömästi, niin sillä tavoin ei tule kasanneeksi paineita hartioilleen joita ei jaksa itse kantaa...

"On kaikki tehty toistumaan
portsarit lahjoen
päänuppini kuplien
poistun kaduille kahjojen
Yöllä kännissä sinulle soitan
jotakin sopertaa koitan
miksi, miksi jatkan näin
löydän itseni siitä mihin mä jäin"

(Valkoinen Kupla, Eppu Normaali)

"Näen kaiken, kaiken
Kaunis kuolema
lehdet on silattu jäällä
kultaista sadetta pääni päällä
joko ymmärrän mitä se opettaa
osasin alkaa
osaanko lopettaa
En silloin tajunnut kaiken nääntyvän
en tajunnut kaiken loppuun kääntyvän
enää en koputa oveen yksinäiseen
jälkeen pakkasten
Lehtien seassa kulkien
kellarin ovia sulkien
ajatuksin linnut saatellen
kaikkea kaunista ajatellen
pitkälle matkalleen
Ja näen kaiken, kaiken"


(Kultaista Sadetta, Eppu Normaali)

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Hehhehhepäivää

Viekkaalla herrasmiehellä on salkku,
hänellä on myös viekas ääni,
"Joko olet pelastettu", hän kysyy,
nooh, annetaan lapselle tikkukaramelli,

tämä namusetä ei ole vilauttelija
vaan hilauttelija,
ei hän vilauttele pippeliä,
hän vilauttelee omaa titteliä,

heh heh heh päivää,
olen vain saarnaaja,
saatan sinut uneksumaan,
ilman huolta, ilman häivää,

Johannes kolkytkuus,
siinä sulle elämä uus,
ja vaikka olisit lapsi,
löytyy sullekin jokin sananparsi,

kun oikein mieleen iskostuu,
niin sitten vanhempana viisastuu,
superkaste sua odottaa,
ja sen jälkeen kehuja voit odottaa.

Pikkuporvarit

Hän sattui syntymään,
Liimolan perkeleeseen,
ja hänelle annettiin tehtävä;
ole kunnon tilallinen.

Sitä jatkettiin,
oikeistoa puolustettiin,
maanviljelijöitä oltiin,

mutta loppu tulee aina,
kysymättä, haluamatta,
tämän päivän porvarit
ovat entisiä työläisiä,
entiset työläiset ovat,
ei mitään,

kommunismi,
on ainoa totuus,
ainoa ihmisarvoinen
vaihtoehto,

joka sitä halveksiii,
syö kakkunsa ennen juhlia,
joka epäilee totuutta;
kohtaa kuoleman lopulta.

Liian pitkät hiukset

Hän syntyi halveksittuna,
hän päätti kasvattaa
oikein pitkät hiukset,
mutta ne hiukset
ovat sekaiset,
pesemättömät,
ja liian pitkät,

joku kysyy;
ovatko ne oikeat,
hän nauraa;
"tottakai ne ovat oikeat,
kun ei leikkaa, ne kasvavat vaan,

likaiset, inhottavat hiukset,
pesemättömät hampaat,
ja ylimielinen hymy,
korskea hymy,

pitkille hiuksille on kyllä käyttöä;
niistä voi tehdä punontoja;
kaikenlaisiin koristeisiiin,
mutta älkää ylpeilkö niillä,
älkää koskaan,
jos niin teette,
tulee se yö,
jolloin tajuatte olevanne yksin,
täysin yksin,
jonain yönä,
hiuksenne leikataan,
halusitte tai ette.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Sosnovyi Bor

Kun katson omaa kotitannerta,
sitä jylhää mäntymetsikköä,
joka on nähnyt kaiken,
enemmän kuin minä,
koen olevani pieni,
mutta kaikelta turvassa...


sama nimi on eräällä hautausmaalla,
ja sama nimi on ydinvoima-asutuksella,
kaikkia yhdistää tuo suuri ja mahtava,
mäntymetsikkö,
Sosnovyi Bor.

Ja kun sen yllä olevaa taivasta katson,
ihmettelen ihmisen pienuutta,
taivaan avaruutta ja suuruutta,
voin olla ylpeä,
ylpeä siitä että Neuvostoihminen,
kävi ensi kerran katsomassa miltä maapallo näyttää, 
ja teki historiaa maailmanhistoriaan,


Kaikkien maiden työtätekeväiset,
liittykää yhteen!

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Paluu Prypjatiin

Voi Djatlov lurjus sinua,
leikit liian suurilla asioilla,
sinulla oli silloin kaikki valta,
sitä tahdoit käyttää
tahdoit toisille näyttää
kuka olet, mistä tulet,
mutta mitä saitkaan aikaan;

monta isää ja äitiä jäi
lapsiaan kaipaamaan...


Säästyit kai kapinalta,
ja se maksoi meille muille
muutakin kuin maltaita,
tuohan kuulosti
sinusta vain napinalta
että yhden napin alta,
olisi apu löytynyt,

mutta se on myöhäistä nyt,
kun tuli on jo syttynyt...


Taivas kajastaa
Pripjatjoella,
ukot siellä kalastaa
öisen taivaan alla,
kun edellä ajastaan
aamunkoi aidoton
nostattaa loimuaan,

tänä yönä historia
uusiksi kirjoitetaan...


Oikea aurinko on kyllä
täälläkin,
se nousee ja laskee,
niin kuin kuuluukin,
mutta tyhjät seinät tuijottaa,
kaivaen yhä asujiaan,

ja ikkunoista kasvot puuttuvat,
puut kärsineet ikäväänsä huokaavat...

Pienen Tamaran,
koulutavaran,
pulpetista otan,
sitä rintaani puristan
ja hyvää yötä,
hänelle toivotan...

Саска Лиимола
(Saska Liimola)

torstai 10. maaliskuuta 2011

Mietteitä...

Löysin nämä Kari Peitsamon "Takaisin Itä-Saksaan" levyn (Rocket Records  2009) kannesta / välilehdistä... ;-)

"Protesti on se kun sanon, että jokin asia ei minulle sovi. Vastarintaa on se kun pidän huolen siitä että se mikä ei minulle sovi, ei myöskään tapahdu.
Protestia on se kun sanon, etten ole enää mukana. Vastarintaa on se kun pidän huolen siitä, että myöskään muut eivät ole enää mukana."

(Ulrike Meinhof)


"Filosofit ovat vain eri tavoin selittäneet maailmaa, mutta tehtävänä on sen muuttaminen."

(Karl Marx)

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Loistavat poissaolollaan...

Herätys, herätys, kirkkojen "nukkuvat" (nimellis) jäsenet!

En voi ymmärtää miksi sellainen henkilö kuuluu uskonnolliseen yhteisöön joka ei välitä tuon yhteisön toiminnasta laisinkaan. Kristillisissä kirkoissa on jäseniä jotka haluavat siviilivihkimisen, tilaavat Pro Seremonialta muistopuhujan hautajaisiin tai viettävät lapsen kastetta samassa merkityksessä kuin vietetään sekulaareja nimiäisiä.
Mitä ihmettä nämä ihmiset tekevät Kristuksen Kirkon jäseninä?
Arvostan paljon enemmän rehellistä ateistia joka ei kuulu Kirkkoon eikä myöskään käytä sen palveluja missään muodossa, hautapaikankin hän varaa siviilihautausmaalta ja saattohetki järjestetään jossain muualla kuin kristillisen kirkon tiloissa. Tällainen ihminen on reilusti sanojensa takana.
Sensijaan niitä jotka käyttävät kirkkojen palveluja hyväkseen uskomatta evankeliumia ja osallistumatta juuri milloinkaan sakramenttiyhteyteen, en voi arvostaa. Ja luulen ettei Jumalakaan sellaisia "losereita" kovin korkealle jalustalle nosta tässä ajassa eikä tuonilmaisissa.

Johanneksen ilmestys 3
15. Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!
16. Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.
Ja uudemman käännöksen mukaan;
15 "Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! 16 Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani.

Joku saattaa perustella kieltäytymisensä kirkollisesta avioliittoon vihkimisestä sillä että ei halua järjestää "showta" omista häistään. Mitä tekemistä kirkossa vietetyllä häillä on suurten tai mahtipontisten häiden kanssa?
Oleellista on se että avioliiton sakramenttia ei ole missään muualla kuin Kirkossa. Niinkutsuttu "avioliitto" katolisen ja apostolisen kirkon ulkopuolella ei ole mikään todellinen avioliitto; se on vain isojen ihmisten nukkekotileikkiä ja nimi paperissa.
Ja tuohon edelliseen vielä viitaten - myös kirkollisen vihkimyksen voi järjestää niin ettei siellä ole paikalla kuin vihittävä pari, pappi ja kaksi todistajaa.
Jos ei kerran tarvitse kirkon sakramentaalista tilaa elämän alkuvaiheessa (kotikasteet) tai avioitumisen yhteydessä niin olisi reilumpaa olla tarvitsematta sitä myöskään silloin kun elämä on loppunut.
Olisi oikeudenmukaista että perustettaisiin siviilihautausmaita ja hyvästijättöhuoneita sekä vainajien säilytystiloja jotka kustannettaisiin muulla kuin kirkollisverolla. Valtio voisi perustaa sellaisen "tunnustuksettomien ja uskonnottomien" verojärjestelmän.
Mikä kumman velvollisuus luterilaisella tai muilla kristillisillä kirkoilla on ylläpitää hautauspalveluita sellaisille vainajille ja heidän omaisilleen jotka eivät elämänsä aikana ole osoittaneet vähääkään kiinnostusta kirkkoansa kohtaan, ja vielä kohtuuttomampaa on se että niitä palveluita täytyy järjestää myös niille jotka eivät edes kirkollisveroansa maksa?
He pääsevät kuin koira veräjästä ja tulevat nuolemaan kermat kakun päältä kantamatta omaa korttansa yhteiseen kekoon.
Mutta toki jokaisella, niin Kirkkoon kuuluvalla kuin siitä eronneella jäsenellä on oikeus palata takaisin hengelliseen kotiinsa ja uskovien yhteisöön, pyhien yhteyteen. Vaan niin harvan kohdalla tuo toteutuu.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Arkipäivän ihmeitä

Juuri kun olin ajatellut ettei missään ole mitään järkeä,
merkitystä tai tarkoitusta,
tulee luokseni ventovieras ihminen...
ja sanoo jotain mitä en voinut koskaan odottaa.

Silloin kun tekisi mieli luovuttaa,
päästää kädet irti ratista,
sulkea silmänsä astuessaan alas jyrkänteeltä,
tai nielaista jotain tuhatmäärin,

alkaakin sataa
raikasta ilmaa täynnä olevia - ilmaisia lumihiutaleita,
joista jokaisessa on pieni lähetys mukana,
pieni viesti kuin ajatus,
joka saa ymmärtämään kuinka monta ilmaista asiaa
maan päällä onkaan,

mutta silti turhautuneet ihmiset
ovat valmiita maksamaan niistä,
jopa velkapääomalla.

maanantai 21. helmikuuta 2011

*Maailman ääriin*

Käy tähtemme tie,
maailman ääriin,
maailman ääriin,
valon se vie,
valonsa vie,

valaise kansat kaiken maan,
sydämet saata hehkumaan,
valaise tähti punainen,
valaise kauas, rohkaisten,

uskallamme vaan
käydä toimeen,
käydä toimeen,
rakentamaan,
paremman maan,

niin rakentaen,
toinen toiseen,
toinen toiseen,
luottamuksen,
täydellisen,

valaise kansat kaiken maan,
sydämet saata hehkumaan,
valaise tähti punainen,
valaise kauas, rohkaisten,

vain kansojen työ,
maailman johtaa,
maailman johtaa,
rauhalliseen,
kehitykseen,

käy tähtemme tie,
maailman ääriin,
maailman ääriin,
valon se vie,
valonsa vie,

se vie.

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Vitsienkertojat

Katselin tässä taannoin Yle Teemalta dokumentin jonka nimi oli "Kommarivitsit". Ohjelma ei kuitenkaan ollut lainkaan vitsikäs vaan se kertoi Neuvostoliiton ja koko Itä-Euroopan sekasortoisesta tilasta 60-90 luvuilla. Kun vauraana ja hyvinvoivana alkanut neuvostoajan kukoistus kääntyi laskusuuntaan Josif Stalinin myötä niin järjestelmää koitettiin saada korjatuksi yhä vain tiukentuvilla säädöksillä, aivan samoin kuten EU tänä päivänä tekee. Stalin nimitti Itä-Euroopan vyöhykkeelle samanmielisiä vallanpitäjiä kuin hän itse oli. Ja nämä edelleen nimittivät omia kannattajiaan seuraajikseen. Omavaltaisia diktaattoreita jotka eivät enää toteuttaisi Marxilais-Leniniläistä linjaa vaan kollektoisivat aivan kaiken ihmisten työn hedelmän valtion johtoportaisiin. Kapitalismia vastustettiin mutta väärin keinoin. Kansanvalta oli tullut vain nimelliseksi.
Tässä kohden astuivat kuvaan myös vahingoniloiset länsivallat jotka löivät jo lyötyä, tekivät kommunististen maiden asukkaat yleiseksi naurunaiheeksi ja heidän kansanjohtajansa pilkan kohteeksi. Mm. silloinen Amerikan Yhdysvaltojen presidentti Ronald Reagan järjesti suoria tv-lähetyksiä ja haastatteluja joissa hän aivan avoimesti pilkkasi ja herjasi Neuvostoliittoa sen silloisen presidentin Mihail Gorbatshovin kustannuksella, hänen ollessaan läsnä "kutsuvieraana". Kuinka julmasti on toiminutkaan itseään kristityksi ja uskovaiseksi nimittävä presidentti. Saman kysymyksen voi oikeastaan esittääkin jokaisen Yhdysvaltojen presidentin kohdalla - valitettavasti. Tämä satutti minua erityisesti kun katselin tuota dokumenttia. Humaani ateisti voi monasti olla ihmisenä Kristuksen vaatimaa lähimmäisenrakkautta enemmän osoittava kuin tunnustuksellinen kristitty. Tällä en kuitenkaan tarkoita sitä että ottaisin kantaa toveri Mihailin vakaumukseen vaan tarkoitin asiaa yleisellä tasolla.

Gorbatshov ei valitettavasti ollut mikään taitava valtionpäämies mutta sitäkin sivistyneempi sydämeltään hän oli ja on. On siis sitä yhä edelleen. Tästä kertoo myös kansainvälinen tunnustus jonka tämä Neuvostoliiton viimeiseksi jäänyt presidentti sai vuonna 1990; nimittäin Nobelin rauhanpalkinnon. Hän tuli valituksi Kommunistisen puolueen pääsihteeriksi ja myöhemmin presidentiksi tilanteessa jossa luotettiin muutoksen tuomaan turvaan. Kansa osoitti pettymystään silloisia johtajiaan kohtaan ja Neuvostoliiton johto ei tiennyt miten tulisi toimia, siispä he luottivat tähän uudistusmieliseen presidenttiehdokkaaseen mutta eivät voineet arvata millaisia uudistuksia hän tulisi tekemään ja miten se muuttaisi koko maan valtarakenteita radikaalilla tavalla. Neuvostoliitto ei ollut valmis niin nopeisiin muutoksiin ja on muutenkin suorastaan mahdotonta sulauttaa yhteen länsimaista markkinataloutta ja sosialistista yhteiskuntajärjestelmää. Glasnost ja Perestroika siinä muodossa missä ne toteutuivat (eli länsimaalaistaminen käytännössä) eivät luultavasti olleet oikeanlainen ratkaisun avain umpikujaan ajautuneeseen tilanteeseen vaan se mitä olisi pitänyt tehdä ja mihin muutosta hakea olisi ollut järjestelmän palauttaminen kansan käsiin - pois vallanpitäjiltä. Mikä alkuperäinen sosialistisen yhteiskuntajärjestelmän perusidea onkin. Korruptoituminen oli valitettavasti päässyt vain soluttautumaan myös neuvostojohdon sisälle.

Ilta-Sanomat otsikoi vuoden alussa että Mihail Gorbatshov on saapumassa vierailulle Suomeen 4. helmikuuta 2011, luennoimaan eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja Ulkopoliittisen instituutin järjestämään seminaariin aiheesta "Kylmän sodan päättymisestä 20 vuotta". Valitettavasti en tiedä onko tuo vierailu päässyt toteutumaan. Toveri Mihail on jo 79-vuotias ja hänen terveydentilansa on epävakaa. Toivon hänelle pitkää ikää ja Jumalan runsasta siunausta!

Vitsiniekat eivät useinkaan ole mitään huumorimiehiä, sillä todellinen huumori lähtee sydämen lämpimyydestä ja vilpittömyydestä, halusta tuottaa ilon ja onnen tunteita kanssaihmiselleen. Vitsit ovat usein jotakin ihmisryhmää, vähemmistöä, sukupuolta, ikää, kansallisuutta, uskonnollista vakaumusta tai seksuaalisuutta halventavia. Vitseillä voidaan hallita maailmaa jos niin halutaan. Tai sitten niillä voidaan keventää ilmapiiriä siten ettei se koidu kenenkään osapuolen häviöksi tai tappioksi vaan kaikkien yhteiseksi arkielämän piristykseksi.
Vitsi kertookin usein kertojastaan itsestään enemmän kuin vitsailun kohteeksi joutuneesta. Moni peittää vitsailulla omaa heiveröistä identiteettiään ja egoaan. Olen kirjoittanut joskus seuraavan aforismin; "Humoristeilla on kaksi työnantajaa; Jumala ja Saatana" ja tällä tarkoitan sitä että huumorin voi laittaa joko hyvän tai sitten pahan palvelukseen. Kristityn tehtävä on laittaa se tietenkin palvelemaan hyvää ja rukoilla että säästyisi olemasta vahingoniloinen kenenkään ihmisen onnettomuudesta tai vastoinkäymisestä.

Kapitalistisessa kilpailuyhteiskunnassa huumoria käytetään omien itsekkäiden päämäärien saavuttamiseksi lyömäaseena jolla pyritään nujertamaan kilpailija ja vastustaja kun taas sosialistisessa yhteiskunnassa on toimintaperiaate; "Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta", ja siellä huumorinkukkaa viljellään siten että se koituu kaikkien tovereiden virvoittumiseksi arkisen aherruksen keskellä.

-Toverille-

Kasvojasi katselen ja mietin elämää, uurteisina on nuo jäljet ajan viiltämät. En hienoimpia piirteitäsi silmin ehkä nää, vaan yhteistyössä toimien ne aina esiin jää. Kätes anna toveri, taas siihen tartun, yhdessä me vielä taistellaan. Mitä tunsit sydämessäs, tunsin minäkin, toveri, kun kättäs puristin.

Muistat ehkä kuinka monta kertaa kuljettiin työväentalon kokouksiin, joissa päätettiin, kuinka tärkeäksi työmme silloin tunnettiin, kun järjestömme tehtäviä meille annettiin. Kätes anna toveri, taas siihen tartun, yhdessä me vielä taistellaan. Mitä tunsit sydämessäs, tunsin minäkin, toveri, kun kättäs puristin.

Punaisia lippujamme eessä kannettiin, rinta rinnan vappumarssilla ja laulettiin, monta lakkotaistelua myöskin kestettiin, takaiskut, pettymykset nekin elettiin. Kätes anna toveri, taas siihen tartun, yhdessä me vielä taistellaan. Mitä tunsit sydämessäs, tunsin minäkin, toveri, kun kättäs puristin.

On tehtävämme kesken, meitä vielä tarvitaan, luokkataistelussa, joka kerran voitetaan. Korkealle punaliput silloin nostetaan, kun työväenluokan vapautta lauluin juhlitaan. Kätes anna toveri, taas siihen tartun, yhdessä me vielä taistellaan. Mitä tunnet sydämessäs, tunnen minäkin, toveri, kun kättäs puristan.

Säv. & San. Irja Rauhala

torstai 17. helmikuuta 2011

Kapitalistikastajat

1520-30 luvuilla kirkkoprotestin ollessa jo melkoisessa myrskynsilmässä, aloittivat eräät reformoidut suunnat
vaatia että ollakseen oikea kristitty, ihmisen tuli taistella esivaltaa vastaan ja hylätä Kirkon jakama armokaste. Samalla he painottivat ihmisen ulkonaista menestymistä elämässään ja sallivat kaikenlaiset keinot maallisen omaisuuden kartuttamiseksi yksittäisen ja yksityisen henkilön kohdalla. Henkilöille jotka kokivat palvelevansa Jumalaa parhaiten taitamallaan tavalla luostariyhteisössä tai erakkokilvoittelijana, he eivät antaneet minkäänlaista arvoa.

Kuuluakseen todelliseen uskovien joukkoon, oli heidän tunnusmerkkinään kasteen uusiminen aikuisiässä.
Kasteenuusijat olivat alunperin kieltäytyneet kantamasta asetta mutta heidän joukossaan oli myös melchiorilaisiksi kutsuttu liike joka valtasi aseellisesti mm. Münsterin kaupungin Saksassa.
Kalvinistilaissiirtolaiset kasteenuusijat tekivät omia ristiretkiään Euroopan mantereelta Amerikkaan jonne he kylvivät kapitalismin tuhoisan siemenen jonka satoa olemme nyt saaneet jo vuosisatoja niittää.

Nykypäivän kasteenuusijat ainakin "suuressa lännessä" eli Amerikan mantereella kannattavat pääsääntöisesti aseellista puolustusta mutta myös hyökkäyssotaa ja Amerikan Yhdysvaltojen itselleen ottamaa oikeutta puuttua eräänlaisena maailmanpoliisina eri kansakuntien välisiin konflikteihin ympäri Eurooppaa ja Lähi-Itää. Tätä heidän itselleen julistamaa oikeutta on syytä kyseenalaistaa.

Mutta ehkä pahinta kaikesta, reformoidun kristikunnan suuntauksessa on Kristuksen lähimmäisenrakkauden vaatimuksen kumoaminen eli toisisanoen sosialismin ylenpalttinen vihaaminen. Kristushan oli sosialistisen yhteiskuntajärjestelmän suunnannäyttäjä ja sen perustaja sekä sosialismin puhtaimman muodon esilletuoja. Evankeliumit opettavat monin tavoin siitä miten ihmisen tulee ajatella asioista aina yhteisöllisesti toiset huomioonottaen eikä yksityisesti, omaan itseensä käpertymällä.

Myös erittäin pimeitä puolia liittyy kasteenuusijoiden toimintaan, tosin vain marginaalisesti. Tästä esimerkkinä uskonlahkot jotka nojautuvat opeissaan (Jumalan) ennaltamäärämisen teologiaan eli predestinaatioon sekä alkeellisesti pienissä yhdyskunnissa elävät anababtistit kuten mennoniitat, hutteriitit ja amishit jotka vaikuttavat vielä nykyäänkin. Heidän parissaan tavataan lääketieteelle uusia geneettisiä sairauksia jotka johtuvat näiden yhteisöjen eristäytymisestä muusta yhteiskunnasta ja sisäsiittoisesta suvunjatkamisesta. Myös pedofiliaa ja insestiä harrastetaan näissä yhteisöissä. Historiassa ollut puritaaninen liike puolestaan uskoi että he perustaisivat "uuden Jerusalemin" Amerikkaan. Kapitalistisen herätyssaarnaajan ja menestysteologin esikuvana on puritaaninen puhetapa ja kielikuvien voimakas käyttäminen sekä elehtiminen puheissaan ja saarnoissaan. Saarnan sielunhoidolliseen luonteeseen ei kuitenkaan vanhojen kirkkokuntien käsityksen mukaan kuulu teatraalinen ilmaisutapa ja ylenpalttinen dramatisointi joka ylittää itse puhuttavan asian sisällön merkityksen.

Mitä tulee kysymykseen kasteesta, kasteenuusijoiden mukaan usko ei perustu kasteeseen vaan kaste uskoon. Jumalan teko ja kasteessa saadut lupaukset iankaikkisesta elämästä eivät merkitse kasteenuusijalle mitään vaan he vaativat kasteenuusimista uskonuusimisen ja -uudistamisen sijaan. He kyllä puhuvat uskosta mutta todellisuudessa luottavat vain tyhjään muotomenoon, "itsevalittuun jumalanpalvelukseen" kuten Luther asian ilmaisi.

Koska itsevalittu kaste on aina suorite ja ihmisen eikä Jumalan teko, eräässä historian vaiheessa omaksuttiin käsitys siitä että tekona tuo kaste puhdistaa synneistä jotka on tehty ennen kastetta mutta kasteen jälkeisiin synteihin se ei enää päde. Tästä syystä 300-luvulla elänyt ja vaikuttanut Rooman keisari Konstantinus Suuri antoi kastattaa itsensä vasta muutamaa päivää ennen kuolemaansa. Tosin asiaan on saattanut vaikuttaa keisarin vähittäinen kääntyminen kristityksi hänen äitinsä Pyhän Helenan myötävaikutuksesta ja sairauden koeteltua tätä keisaria. Vaikka hänen käsityksensä kasteesta saattoikin olla harhautunut, on todettava että Konstantinus Suuri oli osaltaan vaikuttamassa koko maailman pelastumiseen, Jumalan suunnitelmien toteutumiseen ja kristinuskon syntyyn, sillä Konstantinus hävitti pakanakulttuuria hyvin voimakkaasti ja kutsui koolle Nikean ensimmäisen kirkolliskokouksen jossa mm. Areiolainen harhaoppi kiellettiin ja kirkkojen pääsiäisenvietto yhdenmukaistettiin.

Kasteenuusijoiden käsitys ehtoollisesta on täysin symbolinen. He kieltävät transsubstantion eli ehtoollisleivän ja -viinin muuttumisen papin käsien kautta Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksesta todelliseksi Kristuksen ruumiiksi ja vereksi joka tuo pelastuksen ja syntien anteeksiannon sille joka uskoo. Luterilaiset ja eräät muut protestanttiset suunnat ovat omaksuneet ehtoollisesta käsityksen jossa leipä ja viini eivät itsessään muutu miksikään mutta Kristus tulee niihin läsnäolevaksi. Kasteenuusijat eivät kuitenkaan hyväksy tätäkään ajatustapaa vaan heidän mielestään ehtoollinen on vain pelkkä Kristuksen kuoleman muistoateria johon ei liity minkäänlaista jumalallista mysteeriota eikä sakramentaalista puolta.

Edelleen kasteenuusijat kieltävät tunnustamasta muitakin Kirkon keskeisiä dogmeja kuten esim. piispuutta.
Heidän seurakuntamallissaan ovat vain puhujat joista käytetään sanaa pastori, julistaja tai saarnaaja ja joiden toimia valvovat maallikkovanhimmat eli presbyteerit. Mutta alkuseurakunnassa ei ollut näin. Apostolit, seurakuntien katsijat eli paimenet (kreik. episkopus) olivat piispojen edeltäjiä jotka valitsivat käytännön työn avustajikseen diakonit. Kirkkoisä Karthagon piispa Cyprianus (200-l) on lausunut seuraavasti piispan ja seurakunnan välisestä funktiosta ja symbioosista; "piispa on kirkossa ja kirkko piispassa, ja ellei joku ole piispan kanssa ei hän ole kirkossa". Raamattu puhuu kyllä seurakunnan vanhimmista mutta sillä se ei tarkoita maallikkoja jotka ovat siviiliammatissaan ja sen lisäksi hoitavat jotakin tointa tai vastuutehtävää seurakunnassa, vaan niitä seurakunnan vanhimpia jotka ovat olleet johtamassa ja perustamassa paikallisseurakuntia ja jotka ovat paimenten esipaimenia. Jaak. 5:14. "Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä." Maallikkojäsenten eli seurakuntalaisten (jotka ovat aktiivisia omassa jumalanpalveluselämässään, rukouksessaan, sakramenttien vietossaan sekä Raamatuntutkiskelussaan) paikka on olla kirkkovaltuustoissa ja seurakunnan neuvostoissa päättämässä seurakunnan taloudenhoidosta ja uusista hankkeista sekä pitää kirjaa siitä miten seurakunnan toiminta on kullakin alueella edennyt. Piispojen tehtävä on taas valvoa miten ja kuinka Sanaa on julistettu, sekä siitä millä tolalla on hänen alaisuudessaan olevien pappien hengellinen elämä ja maallinen, ajallinen yksityiselämä. Kriteerit piispuudelle sekä pappeudelle on esiteltynä mm. Paavalin ensimmäisessä lähetyskirjeessä Timoteukselle. Kaitsijalla ja johtajalla tarkoitetaan piispaa eli esipaimenta ja seurakuntapalvelijalla tai seurakunnanpalvelijalla pappia sekä diakonia ja muita Kirkon toimihenkilöstöä esim. opettajia, lukijoita, alttaripalvelijoita, suntioita ja vahtimestareita sekä kanttoreita.

1. Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.
2. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,
3. ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne,
4. vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina;
5. sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?
6. Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi.
7. Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan.
8. Niin myös seurakuntapalvelijain tulee olla arvokkaita, ei kaksikielisiä, ei paljon viinin nauttijoita, ei häpeällisen voiton pyytäjiä,
9. vaan sellaisia, jotka pitävät uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa.
10. Mutta heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.
11. Samoin tulee vaimojen olla arvokkaita, ei panettelijoita, vaan raittiita, uskollisia kaikessa.
12. Seurakuntapalvelija olkoon yhden vaimon mies, lapsensa ja kotinsa hyvin hallitseva.
13. Sillä ne, jotka ovat hyvin palvelleet, saavuttavat itselleen kunnioitettavan aseman ja suuren pelottomuuden uskossa, Kristuksessa Jeesuksessa.

Uudemman käännöksen mukaan:

Seurakunnan johtajan ominaisuudet

1 Tämä sana on varma: joka pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, tahtoo jaloon työhön. 2 Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies, raitis, harkitseva, rauhallinen, vieraanvarainen ja taitava opettamaan, 3 ei juomiseen taipuvainen, ei väkivaltainen eikä rahanahne, vaan lempeä ja sopuisa. 4 Hänen on pidettävä hyvää huolta perheestään, kasvatettava lapsensa tottelevaisiksi ja saavutettava kaikkien kunnioitus. 5 Jos joku ei osaa pitää huolta omasta perheestään, kuinka hän voisi huolehtia Jumalan seurakunnasta? 6 Hän ei saa olla vastakääntynyt, jotta hän ei ylpistyisi eikä joutuisi tuomittavaksi Paholaisen kanssa. 7 Hänen on nautittava myös ulkopuolisten arvonantoa, jottei hänestä puhuttaisi pahaa ja jottei hän lankeaisi Paholaisen virittämään ansaan.

Seurakunnanpalvelijoiden ominaisuudet

8 Myös seurakunnanpalvelijoiden on oltava arvokkaita ja vilpittömiä. He eivät saa käyttää liikaa viiniä eivätkä tavoitella omaa hyötyään. 9 Heidän tulee tuntea uskon salaisuus ja pitää omatuntonsa puhtaana. 10 Myös heidät on ensin tutkittava, ja kun heidät on todettu moitteettomiksi, he saavat ryhtyä hoitamaan tehtäväänsä. 11 Samoin tulee naisten olla arvokkaita, eivätkä he saa puhua muista pahaa. Heidän on oltava raittiita ja kaikessa luotettavia. 12 Seurakunnanpalvelijan on oltava yhden vaimon mies, ja hänen on pidettävä hyvää huolta lapsistaan ja perheväestään. 13 Ne, jotka hoitavat virkansa hyvin, saavat arvostetun aseman ja voivat rohkeasti julistaa uskoa Kristukseen Jeesukseen.

Nykypäivän kasteenuusijoista voisi sanoa että he painottavat ihmisen itsensä tekemää valintaa kuulua pelastettujen joukkoon aivan samoin kuten he maallisessa elämässään uskovat hyvien sijoitusvalintojen ja -kohteiden tuomaan menestykseen, henkilön itsensä luomaan helppoon elämään. Ennen muinoin he uskoivat että Jumala on jo ennalta päättänyt kunkin henkilön pelastumisen mahdollisuuden joka oli taas toinen ääritulkinta. Nykyisin kaikki on ihmisen itsensä käsissä ja päätettävissä. Kun vain jossakin massakokoontumisessa dramaattisin elkein julistaa suostuvansa uskomaan evankeliumin ja sen jälkeen suostuu kastettavaksi (usein toista tai jopa kolmatta kertaa) niin pelastus on jo saavutettu eikä siihen tarvinnut kysyä Jumalalta mielipidettä lainkaan.
Kuinka usein kysytään Jumalan mielipidettä maallisen mammonan yksityiseen keräämiseen? Kuinka usein suostutaan asettumaan vähäosaisen rinnalle luomaan yhdessä elinkelpoista ja tasa-arvoista yhteiskuntaa jossa Kristuksen asettama vapautuksen suuri teologia pääsisi vapaasti toimimaan ja kristillis-sosialismi syntymään?

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Miksi avioerot lisääntyvät?

Kun maailmaa alettiin sivistämään pakanakulttuurien turmeluksesta, ja synagogakulttuurin ulkonaisesta näennäishurskaudesta, apostolit ja evankelistat sekä heidän jälkeläisensä ymmärsivät että Kristus asetti paitsi armahduksen ja anteeksiannon kulttuurin kostokulttuurin sijalle, niin Hän asetti myös lakeja jotka puolustaisivat ihmisyyttä - niiden lakien tilalle jotka aikaisemmin olivat olleet tässä kostokulttuurisessa maailmassa ja yhteiskunnassa yleisenä käytäntönä.

Ennen Jumalan astumista ihmisyyteen tai paremminkin sanoen Jumalan syntymistä ihmiseksi eli Kristuksen inkarnoitumista (Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, tapahtuu edelleen ehtoollisen mysteeriossa) tai ilmestymistä Pyhäksi Kolminaisuudeksi eli teofaniaksi oli aivan yleisesti hyväksyttyä toteuttaa maallisessa laissa täysin sydämetöntä ja anteeksiantamatonta vahvemman voittoa ja heikomman sortoa. Tämä näkyi myös avioliitoissa. Miehellä oli oikeus ottaa vaimokseen kenet halusi ja vaimoja sai olla useita. Vaimoista oli myös täysin luvallista erota kunhan virallinen erokirja oli vain kirjoitettu. Tätä ei paheksuttu lainkaan. Ja niin mies otti jälleen uuden, ehkä nuoremman vaimon. Yhdellä miehellä saattoi olla elämänsä aikana satoja vaimoja. Olemme tavallaan palanneet kehityksessämme taaksepäin avioerojen suhteen, sillä erotuksella että nyt saavat sekä miehet että naiset hylätä puolisonsa ja avioitua uudestaan, prostestanttisessa maailmassa niin monta kertaa kuin vain haluavat. Ortodoksinen Kirkko rajaa uudelleenavioitumisen kolmeen kertaan (maallikoilla) ja roomalais-katolinen kirkko-oikeus pitää yhä edelleen kiinni yhdestä ainoasta avioliitosta ihmiselämän aikana. Vaikka aviopari olisi maallisen tuomioistuimen mukaan eronnutkin, roomalais-katolisen Kirkon näkemyksen mukaan he ovat avioituneena kuolemaansa saakka. Siksi room. kat. kirkko ei vihi koskaan toista kertaa avioliittoon, ellei kyseessä ole sellainen ero joka ei ole täyttänyt katolisen kirkon avioliiton sakramentille asetettuja kriteereitä. Esim. luterilaisessa kirkossa vihitty avioliitto ei ole tällainen eikä myöskään siviilivihkimys. Koska prostestanttisessa kristikunnassa avioliittojen määrää ei ole rajoitettu, niin ollen koko avioitumisen tarkoitus on hämärtynyt ja muuttunut tarkoituksettomaksi.

Pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 19:

3. Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja he kiusasivat häntä sanoen: "Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?"
4. Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi'
5. ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'?
6. Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
7. He sanoivat hänelle: "Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?"
8. Hän sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut.
9. Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin."
10. Opetuslapset sanoivat hänelle: "Jos miehen on näin laita vaimoonsa nähden, niin ei ole hyvä naida".
11. Mutta hän sanoi heille: "Ei tämä sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu.
12. Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon."

Kun Kristuksen seuraajajoukko ja tunnustajien määrä alkoi lisääntyä ensimmäisellä vuosisadalla, alkoi kristillinen Kirkko jäsentyä ja muodostua, löytää raamejaan joiden puitteissa sen olisi mahdollista toimia. Aika ajoin kirkon isät kokoontuivat päättämään tärkeistä seikoista koskien Kirkon opetusvirkaa ja käsityksiä Kristuksen tahdon mukaisesta opettamisesta. Ensimmäinen suuri koko maanpiirissä olevaa Kirkkoa koskeva kokous pidettiin Nikeassa vuonna 325. Sittemmin kirkolliskokouksia on pidetty kymmeniä ja vuoden 1045 (alkukirkon jakaantuminen, suuri skisma) jälkeen on idän ja lännen katolisilla kirkoilla sekä ortodoksisilla kirkoilla ollut omat kirkolliskokouksensa. Samoin myös protestanttisuuden piirissä, evankelis-luterilaisella ja anglikaanisella kirkoilla.

Kirkolliskokouksissa säädettyjä lakeja kutsutaan kanoneiksi jotka tarkoittavat sääntöjä ja mittoja. Voisi kai sanoa että myös asioiden määrittelyä ja käsitteistöä. Sana tulee kreikankielestä. Avioliittoja koskevat kanonit ja opetukset olivat luomassa perhe-elämän perusperiaatteita aina 1500-luvulla alkaneeseen kirkkoprotestiin asti. Kirkkoprotestin otettua vallan eräissä länsimaissa, Suomi mukaanlukien, alkoi perheoikeudelliset asiat siirtyä Kirkon oikeuslaitokselta yhteiskunnan maallistuneisiin oikeuslaitoksiin. Tästä johtuen myös kynnys avioliiton purkamiseen madaltui. Sittemmin koko avioliiton hengellinen luonne on julistettu valheeksi yhteiskunnan toimesta. Aviossa voi kuulemma olla ilman papereita ja sormuksia, avioliitto on sekulaareja arvoja edustavien päättäjien ja kansalaisten mielestä oman ajattelun tulosta eikä sitä papin aamenet muuksi muuta kuin näennäisesti paperilla, aiheuttaen samalla lukuisia juridiikkaan liittyviä huolia ja murheita.
Avioliitosta on yhä enenevissä määrin tullut jopa paheksuttu ja halveksittu yhdessäelämisen muoto. Tämä on seurausta siitä että avioliiton sakramentaalista luonnetta ei enää tunnusteta. Se ei ole ollut enää vuosisatoihin jumalallinen mysteerio, salaisuus. Siitä syystä että Jumalaan ei enää uskota. Ei ainakaan siten miten Kirkko Jumalan Pojan eli Jeesuksen Kristuksen maanpäällisenä sijaisena Isästä Jumalasta ja Kaikkeuden Luojasta sekä Jumalan Pyhästä Hengestä opettaa.

Ja avioerojen määrä tulee vain lisääntymään niiden parissa jotka elävät Kristusruumiin eli Kirkon ulkopuolella ja tulevat ne lisääntymään myös uskovienkin keskuudessa. Samoin avioliittoja solmitaan yhä vain entistä vähemmän koska monet ovat tottuneet jo nuoresta pitäen ajattelemaan että ei kannata avioitua - eroon se päättyy kuitenkin ja vähemmällä pääsee kun ei ole sitä paperisotaa ja kaikkea siihen liittyvää mm. omaisuuden puolittamista jne. Moni on omaksunut sellaisen käsityksen että parisuhteen alamäki alkaa juuri siitä kun kihlaudutaan tai avioidutaan. Toista osapuolta aletaan pitämään itsestäänselvyytenä ja molemminpuolinen kunnioitus loppuu kun ollaan saavutettu se mitä on haluttu. Erityisesti naiset pelkäävät miehen ylivaltaa perheessä ja parisuhteessa sekä sitä että tyrannimainen käyttäytyminen alkaakin juuri avioitumisesta. Miehestä voikin muuttua terroristi josta on hankala päästä eroon. Miehen voitettua naisen luottamuksen, hän saattaakin voitonvarmana naisen valloittamisen onnistumisesta alkaakin toimimaan miten haluaa. Tämä on hyvin yleinen pelko naisten kohdalla ja varmasti osittain myös aivan aiheellinenkin jopa. Avioliittoon ei enää uskota vaikka satuhäitä mielellään katsellaankin. Häät ovat vain tapahtuma mutta avioliitto on jokapäiväistä elämää Kirkon helmassa joka on Jumalan viitta ja kunnia sekä Neitseen Marian äidillinen huolenpito Poikansa seuraajille. 

Pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 24:

12. Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.
13. Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Minä uskon... vai uskonko?

Suuri osa suomalaisistakin lukee jonkin kolmesta jakaantumattoman alkukirkon tunnustuksista seurakunnan yhteisessä kokoontumisessa josta voidaan käyttää nimityksiä; messu, liturgia, vigilia, konfirmaatio, vahvistuksen sakramentti, ensikommuunio, eukaristia jne.
Olen toki aina ollut tietoinen siitä että kirkkoihin kuulutaan useimmiten käytännön syistä; halutaan kirkkohäät koska ne ovat niin kauniit ja tunnelmalliset, halutaan viettää ristiäsiä eli kastejuhlaa, tosin sekin tapahtuu useimmiten kotona eikä edes kirkon sakramentaalisessa tilassa. "Pienokaisemme sai silloin ja silloin kasteessa nimen...", näin lukee joka viikko sanomalehtien palstoilla. Seurakuntalaisille ei olla painotettu eikä teroitettu riittävästi sitä että ketään ei kasteta joksikin vaan kastettavalla on aina oltava nimi jonka nimisenä hänet kastetaan, ja mihin hänet kastetaan? Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen.
Nimenantojuhlaa voidaan viettää erikseen jos niin halutaan mutta kasteeseen se ei liity millään tavalla.
Entäs sitten hautaansiunaaminen...?
Kirkko- tai kappelitilan estetiikka ja papin, kanttorin, vahtimestarin yms. kirkon palveluskunnan henkinen tuki jo pelkällä läsnäolollaan kaiketi on osaltaan tukemassa surun murtamia omaisia. Mutta kun pappi lausuu sanat; "Vapahtajamme Jeesus Kristus on sinut viimeisenä päivänä herättävä", tai "Herra Jeesus Kristus, meidän Jumalamme, joka jumalalliset käskynsä sitoa ja päästää syntiinlangenneitten syntejä on antanut pyhille opetuslapsillensa ja apostoleillensa, joilta taas me olemme saaneet vallan tehdä samoin, antakoon sinulle, hengellinen lapseni, anteeksi syntisi, jotka olet tässä elämässäsi vapaasta tahdostasi tai tahtomattasikin tehnyt
nyt, aina ja iankaikkisesti. Aamen.", niin kuinka moni meistä todella on uskomassa nuo sanat todeksi ja totiseksi Jumalan Sanaksi?
En ymmärrä miksi kuulua yhteisöön jonka tunnustusta, "puolueohjelmaa" tai teesiä ei oikeasti sydämessään usko todeksi?
Eikö ole raukkamaista ja valheellista lausua uskontunnustuksen sanat muiden läsnäolijoiden seurassa jos on kuitenkin paria tuntia myöhemmin valmis lausumaan antiteesin kaikelle sille mistä kirkot ovat pitäneet jo yli kaksi vuosituhatta tiukasti kiinni?
Miksi ihmeessä haluta osallisuutta lapsellensa kuvitellun satuhahmon, jonkin Kristuksen kuviteltuun kuolemaan ja ylösnousemukseen tai ehkäpä historialliseen faktaan mutta järjelliseen sellaiseen eikä suinkaan ihmisjärjelle käsittämättömiin Jumalallisiin tapahtumiin?
Eikö yhtä hyvin voisi pyhittää lapsensa vaikka "sormusten herralle" tai kuningas Midakselle?
Jos nyt kuitenkin on niin että lapsi halutaan traditionaalisista tunnesyistä vihkiä Kristuksen omaksi niin minkä vuoksi osallisuutta toiseen Vapahtajan suurista mysteerioista ei pidetä juuri minkään arvoisena?
Ehtoolliselle ei viedä lapsia eikä opeteta pyhän ehtoollisen merkitystä eivätkä aikuiset itsekään ole asiasta lainkaan kiinnostuneita. Ehkä konfirmaation, uskon vahvistuksen tai kristinoppileirin päätöslitugian yhteydessä saatetaan - niin edelleen siis tunnesyistä osallistua tähän suureen lahjaan mutta vain siksi että eihän nyt silloin voi olla menemättä vastaanottamaan viiniä ja leipää kun sen vastaanottavat lapsukaiset ja nuorukaisetkin, mahdollisesti yhdessä kummiensa kanssa.
Mutta siihen se sitten jääkin se ehtoollisella käyminen. Tulevina vuosina ja vuosikymmeninä saatetaan kertoa vitsejä kirkkoviinistä saunaillassa. Ja ostaa Valamon elämysmyymälästä "Luostarin viiniä". Pah.

Miksi ihmeessä haluta oman avioliittonsa rinnastettavan vertauskuvallisesti Kristussulhasen ja Hänen morsiusseurakuntalaisensa väliseen suhteeseen tai pikemminkin toisinpäin, jos kerran ei näe eikä tunnusta tuollaista yhteyttä olevan Jumalan Pojalla ja ihmisellä?
Minusta jokaisen kirkkoon kuuluvan (olipa tuo kirkon jäsenyys sitten evankelis-luterilaiseen, ortodoksiseeen, roomalais-katoliseen tai anglikaaniseen jne.) tulee syvästi pohtia näitä Kristillisen uskomisen ydinkohtia ja jos kaiken pohtimisensa päätteeksi tulee siihen tulokseen että ei omalta osaltaan pysty allekirjoittamaan (ortodoksisessa tuo allekirjoitus tapahtuu usein kirjaimellisesti, uskon vakuutuksen muodossa jonka allekirjoittanutkin on allekirjoittanut) kristinuskon keskeisiä opinkappaleita, on syytä harkita vakavasti tuollaisesta yhteisöstä eroamista.
Aivan kuten liike-elämään, herrasmieskerhoihin, erilaisiin yhdistyksiin ja ryhmiin ei kaivata soluttautujia, ei myöskään kristilliseen seurakuntaan kaivata sellaisia jäseniä jotka näennäisesti tunnustavat Kristuksen mutta käytännössä ja teoriassa kuitenkin kieltävät Hänen Jumaluutensa.
Valheellisesti lausuttu uskontunnustus on kuin Juudaksen kavaltava suudelma Kristuksen poskelle. Tämä ihan vain vertauskuvana ilman mitään hengellistä ulottuvuutta asiassa. Jokainen ymmärtää mitä tuolla tarkoitan.

Uskovalle eli uskovaiselle ehtoollinen on hengellisen elämän ruokaa ja aivan samoin kuin ruumiillisessa elämässä tarvitaan ruokaa kehon polttoaineeksi, samoin hengellinen ihminen hengellisessä elämässään tarvitsee hengellisyyden polttoainetta. Ehtoollisella pitäisi oikeastaan käydä päivittäin mutta nyky-yhteiskunnassa olemme ajautuneet tilanteeseen jossa tuo on mahdollista vain harvojen kohdalla. Viikottainenkin ehtoolliseen osallistuminen olisi jo ideaalitilanne mutta ainakin kuukausittaiseen hengellisen elämän tankkaukseen tulisi sydämessään uskovan pystyä osallistumaan.

Salli, oi, Kristus, minun ottaa
vastaan leipä, sinun ruumiisi,
ja sinun jumalallinen veresi.
Salli, oi, Herra, minun, arvottoman,
päästä osalliseksi sinun puhtaimmista
ja pelättävistä salaisuuksistasi,
niin ettei osallisuuteni
koituisi minulle tuomioksi,
vaan iankaikkiseksi, loppumattomaksi elämäksi.
Tulkoot pyhät lahjat minulle uskallukseksi
ja rakkaudeksi sinuun,
elämän parannukseksi ja
vahvistukseksi, hyveiden enenemiseksi
ja täydellisyydeksi, käskyjesi
täyttämiseksi, Pyhän Hengen
osallisuudeksi, matkaevääksi
iankaikkiseen elämään, otolliseksi
vastaukseksi pelättävän tuomioistuimesi
edessä; mutta älkööt
tulko minulle syytteeksi älköötkä tuomioksi.

Ensimmäinen kirje Korintin seurakunnalle, luvusta 10, jakeet 16-17

"Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset."

Ensimmäinen kirje Korintin seurakunnalle, luvusta 11

23. Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän,
24. kiitti, mursi ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni".
25. Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni".
26. Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.
27. Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen.
28. Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta;
29. sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa.
30. Sentähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois.
31. Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi;
32. mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi.
33. Sentähden, veljeni, kun kokoonnutte aterioimaan, odottakaa toisianne.
34. Jos kenellä on nälkä, syököön kotonaan, ettette kokoontuisi tuomioksenne. Muista seikoista minä säädän, sitten kuin tulen.


Kristillisen uskon ydinkohdat vapaasti lueteltuna, jokainen tutkikoot näitä ja tehkööt sitten valinnan ja ottakoot askeleen joko kristillistä seurakuntaa eli omaa kirkkoansa kohtaan johon kuuluu, tai sitten erotkoon sellaisesta yhteisöstä jonka sanomaa ei usko todeksi.

1. Luoja Jumala on kaiken alullepanija ja ylläpitäjä. Ps.24:1: "Herran on maa ja kaikki mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat." 
2. Luoja Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa joka sikisi Neitseen kohdussa.
3. Luoja Jumala teki tunnustekoja jumalihmisenä ollessaan, samaan aikaan ajallisuudessa mutta itse ajattomana ja joita Hän tekee yhä edelleen Pyhän Henkensä kautta.
4. Luoja Jumala jumalihmisyydessään tuli syyttömänä kuolemaan tuomituksi ja kärsi kolmipäiväisen haudan 
jonka jälkeen Hän itse ollessaan yhtä ja samaa olemusta Isän kanssa ja ollessaan itse kaiken Luoja, heräsi olemuksensa ja Isän olemuksen kirkkauden voimalla kuolleista ja näyttäytyi tuhansille kuolemansa jälkeen.
5. Luoja Jumala jumalihmisyyden muodossa mutta kirkastettuna astui taivaisiin josta hän on tuleva takaisin tekemään lopun ihmisen mielettömyydestä maaplaneetalla.
6. Jokainen maailmaan syntynyt ja syntymätönkin omaa jumalallisen elämän henkäyksen ja maailmankaikkeuden viimeisenä päivänä hänet nostetaan joko pelastettujen joukkoon tai tuomitaan kadotettujen joukkoon eikä yksikään vältä joutumasta Kristuksen peljättävän tuomioistuimen eteen.
7. Katuvan ryövärin lailla jokaisella on mahdollisuus parempaan ylösnousemukseen siinä uskossa ja toivossa jota Luoja Jumala Pyhän Henkensä kautta meille välittää Kristuksen kalliiden sakramenttilahjojen eli kasteen, ehtoollisen, ripin, avioliiton, pappeuden, sairaiden voitelun ja vahvistuksen pyhien mysteerioiden kautta.