keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Hehhehhepäivää

Viekkaalla herrasmiehellä on salkku,
hänellä on myös viekas ääni,
"Joko olet pelastettu", hän kysyy,
nooh, annetaan lapselle tikkukaramelli,

tämä namusetä ei ole vilauttelija
vaan hilauttelija,
ei hän vilauttele pippeliä,
hän vilauttelee omaa titteliä,

heh heh heh päivää,
olen vain saarnaaja,
saatan sinut uneksumaan,
ilman huolta, ilman häivää,

Johannes kolkytkuus,
siinä sulle elämä uus,
ja vaikka olisit lapsi,
löytyy sullekin jokin sananparsi,

kun oikein mieleen iskostuu,
niin sitten vanhempana viisastuu,
superkaste sua odottaa,
ja sen jälkeen kehuja voit odottaa.

Pikkuporvarit

Hän sattui syntymään,
Liimolan perkeleeseen,
ja hänelle annettiin tehtävä;
ole kunnon tilallinen.

Sitä jatkettiin,
oikeistoa puolustettiin,
maanviljelijöitä oltiin,

mutta loppu tulee aina,
kysymättä, haluamatta,
tämän päivän porvarit
ovat entisiä työläisiä,
entiset työläiset ovat,
ei mitään,

kommunismi,
on ainoa totuus,
ainoa ihmisarvoinen
vaihtoehto,

joka sitä halveksiii,
syö kakkunsa ennen juhlia,
joka epäilee totuutta;
kohtaa kuoleman lopulta.

Liian pitkät hiukset

Hän syntyi halveksittuna,
hän päätti kasvattaa
oikein pitkät hiukset,
mutta ne hiukset
ovat sekaiset,
pesemättömät,
ja liian pitkät,

joku kysyy;
ovatko ne oikeat,
hän nauraa;
"tottakai ne ovat oikeat,
kun ei leikkaa, ne kasvavat vaan,

likaiset, inhottavat hiukset,
pesemättömät hampaat,
ja ylimielinen hymy,
korskea hymy,

pitkille hiuksille on kyllä käyttöä;
niistä voi tehdä punontoja;
kaikenlaisiin koristeisiiin,
mutta älkää ylpeilkö niillä,
älkää koskaan,
jos niin teette,
tulee se yö,
jolloin tajuatte olevanne yksin,
täysin yksin,
jonain yönä,
hiuksenne leikataan,
halusitte tai ette.