lauantai 25. kesäkuuta 2011

On parempi olla rehellinen syntinen kuin epärehellinen synnitön

"Mä olen mies, mä olen mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään..."
Joskus voi olla niin että tapahtuu liian paljon liian lyhyessä ajassa tai niin että tapahtuu liian vähän liian pitkässä ajassa. On olemassa ihmisiä jotka puhuvat ja kirjoittavat sisäisestä sankaruudesta ja sisäisestä eheytymisestä ja parantumisesta, puhutaan myöskin menestymisen mahdollisuuksista ja kaikenlaisesta elämänsä hyvin suorittajuudesta.
On pastoreita ja sananjulistajia jotka puhuvat Jumalan ihmeellisestä ja käänteentekevästä voimasta mutta se on valitettavan usein vain oman itsensä ulospäin projisoimista. Omaa sisintään harvoin tutkitaan kovinkaan tarkoin tai ainakin sen tarkastelu jää hyvin vajavaiseksi monen kohdalla.
Jos henkilö on kovasti puhunut käänteentekevistä voimista, on hän luultavasti itse hyvin epävarma omasta olemassaolostaan. Näin on myös saarnaamisen laita, mitä tulee siis Jumalan Sanasta saarnaamiseen.
Parempi olla epäonnistuja, rinnalla kulkija, vaatimaton vilpittömästi, niin sillä tavoin ei tule kasanneeksi paineita hartioilleen joita ei jaksa itse kantaa...

"On kaikki tehty toistumaan
portsarit lahjoen
päänuppini kuplien
poistun kaduille kahjojen
Yöllä kännissä sinulle soitan
jotakin sopertaa koitan
miksi, miksi jatkan näin
löydän itseni siitä mihin mä jäin"

(Valkoinen Kupla, Eppu Normaali)

"Näen kaiken, kaiken
Kaunis kuolema
lehdet on silattu jäällä
kultaista sadetta pääni päällä
joko ymmärrän mitä se opettaa
osasin alkaa
osaanko lopettaa
En silloin tajunnut kaiken nääntyvän
en tajunnut kaiken loppuun kääntyvän
enää en koputa oveen yksinäiseen
jälkeen pakkasten
Lehtien seassa kulkien
kellarin ovia sulkien
ajatuksin linnut saatellen
kaikkea kaunista ajatellen
pitkälle matkalleen
Ja näen kaiken, kaiken"


(Kultaista Sadetta, Eppu Normaali)