maanantai 23. heinäkuuta 2012

Sinivalkoisen Suomen kirous

Miksi elämämme tässä niinsanotussa demokratiassa ei kuitenkaan ole tasapuolista? Olemme omaksuneet käsityksen että Suomi olisi jotenkin hyvinvointiyhteiskunnan ihannemaa, että täällä kakku jaettaisiin tasan ja kaikilla olisi hyvä olla. Mutta onko tarkemmin ajateltuna kuitenkaan näin? Yksityispääoma näyttelee hyvin suurta osaa yhteiskunnassamme. Ja se ei kai suinkaan ole yhteiskunnan tarkoitus omalle olemassaololleen. Yhteiskunta eli me, me kansalaiset, jokainen omana yksilönä olemme muodostamassa sitä suurta "kansanvaltaa" jota kutsumme valtioksi. Mutta onko valtiota enää meille tänä päivänä? Ei sitä ole. Valtiota ei oikeastaan enää ole olemassa sanan varsinaisessa merkityksessä. On vain tietyt raamit joiden sisällä kiistellen ja riidellen yksityispääoma siirtelee osinkojaan puolelta toiselle. Mikä on se "uljas sinivalkoinen suomi joka kommunismia vastaan taisteli"? Missä se Suomi nyt on ja mikä se sellainen Suomi oikeastaan oli? Kun keisarien ja kuninkaiden aika kukistettiin ja itsenäinen Suomi oli lopulta vapaa niin Ruotsin kuin Venäjän Keisarikunnan alaisuudesta, oli Suomessa sosialistinen hallitus joka ajoi Suomen itsenäistymishanketta kaikin keinoin. Ja tämän itsenäisyyden Suomelle myönsi Neuvostoliitto ensimmäisenä kaikista maailman valtioista. Mutta tätäpä eivät Suomen porvarisliittolaiset hyväksyneet sillä he vastustivat viimeiseen asti kansakuntien tasa-arvoistumista ja yli maailmankaikkeuden pyyhkäisyttä sosialismin aaltoa. Suomen sosialistinen hallinto kukistettiin Valkoisella hansikkaalla, uskotellen kansalle jotain kummallista hölynpölyä ja nationalismia. Suomen Evankelis-Luterilainen kirkko kunnioittaa näitä "valkoisia sotureita" edelleen 2000-luvulla erilaisin menoin ja juhlallisuuksin. Mutta koska Jumala on oikeudenmukainen Jumala, niin tämä sinivalkoisen Suomen kirous on tulossa ennemmin tai myöhemmin kansakuntamme häviöksi ja tappioksi. Samojen sinivalkoisten jälkipolvet ovat myyneet maamme euroopan byrokratian omaisuudeksi. Tästä ei hyvä seuraa. Hetkellisesti saattaa näyttää hyvältä ja suotuisalta mutta kansallisen itsehallinnon totaalinen menettäminen ylikansallisen ja kapitalistisen yhteiskuntajärjestelmän omaisuudeksi tuottaa lopulta pelkän perikadon ja onnettomuuden kaikille kansakunnille. Miksi emme seuraa meille annettuja varoitusmerkkejä euroopan tantereelta? Kreikka, Espanja, Portugali... ja tämä on vasta alkusoittoa euroopan kansojen luhistumiselle. EU-herrat sen kun jatkavat vain kotkotuksiaan ja väittävät kaiken olevan hallinnassa. Tukipakettia tukipaketin perään ja sitä rataa. Osittaiset takausvastuut muuttuvat suuremmiksi ja suuremmiksi. Ja ensin sanotaan että Suomen linjaus on tämä ja tämä ja että tähän laitetaan raja. Mitään rajaa ei kuitenkaan näytä olevan. Jos suomalaisilla poliitikoilla on yhtään omatuntoa ja kansallista itsetuntoa jäljellä, he näyttävät ymmärtävän sen vasta sitten kun on jalat polvia myöten suossa. Ja silloin voi olla jo liian myöhäistä...

Ei kommentteja: