keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Näin sen kuuluu olla

Kun rakkaani nukkuu luottaen minuun, luottavaista untaan, hänen hengityksensä pulppuaa sanoja jotka lentelevät huoneessa kuin saippuakuplat. Poimin niitä talteen ja annan niiden poksahdella käsiini, ja joka sanan talletan. Tämänkin yön jälkeen olen jälleen rikkaampi, kun rakkaani on uskonut itsensä ja yönsä, luottaen minuun. Katsoen hänen suutaan ja huuliaan, ne sanovat ääneti minulle - tule, tule luokseni hetkeä ennen aamua, niin minä palkitsen sinut. Selän kaareutuma, kuoppa alaselässä sanoo; tähän on hyvä koskettaa, tästä pääset jatkamaan, kunnes pakarat tavoitat, nuo viekoittelevat pakarat jotka aina tahtovat leikkiä viatonta ja kiusaavat minua, ne pumppaavat verta minussa eteenpäin, kuin magneetti ne siirtävät minut luoksensa, ja pian osat löytävät toisensa ja asettuvat paikoilleen. Silloin rakkaani herää vaikka on puhunut minulle ääneti koko yön. Hän kääntää päänsä ja katsoo minuun, silmistään luen sanat; "Olit armoillani koko yön ja tulet aina olemaan", näin se on; "elät minusta, ja kun elät minusta niin minäkin pysyn elossa."